Etusivu  -  Lokikirja Uusin  -  Reitti Log in English

Edellinen  -  Seuraava

Uusi Seelanti: Whangarei - Auckland 6. - 29.12.2002

Klikkaa kartta suuremmaksi

Merkinnät: 
6.12.  16.12.   21.12.   29.12.


6.12.2002 Whangarei, Uusi Seelanti

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!


Kirjolippu Oy:n valmistamat liput liehuivat 6.12.2002


Naapurit lippukakkukahveilla: Lisbeth, Bengt, Louise, 
Vivi-Maj, Bo - kuvan ulkopuolelle jäivät Alf ja Boris
sekä tietysti s/y Li, s/y Tinto ja s/y Lorna.

16.12.2002 Auckland, Uusi Seelanti (Hyvää Aulin päivää!)
Juuri kun olemme valittaneet suomalaisseuran puutetta, kuului laiturilta "Hei Kristiina!". Se oli Liisa, osin Uudessa Seelannissa, osin Suomessa asuva kääntäjä. Teimme treffit sunnuntaiksi ja lähdimme Liisan autolla Dargavilleen, länsirannikolle. Uusi Seelanti on kapea maa, Whangareista on vain 60 km toiselle puolelle. Uuden Seelannin länsiranikko on täysin erilainen kuin itäpuoli: satamia ei juurikaan ole, rannikko on pohjoisessa suoraviivaista hiekkarantaa, etelässä syvien vuonojen halkomaa. Ei ihme ettei ensimmäinen eurooppalainen, Abel Tasman innostunut maasta, sillä hän rantautui länsirannikolle. Vasta kapteeni Cook purjehti Uuden Seelannin ympäri löytäen itäpuolen suojaiset satamat.
Tasmanian meren aallot murtuivat mahtavasti kohisten Dargavillen hiekkarannalle. Tuli mieleen Jane Campionin elokuva Piano, jossa rantaudutaan samanlaiselle, silmänkantamattomiin jatkuvalle hiekkarannalle.
Paluureitti kiemurteli pitkin kapeita hiekkateitä kumpuilevan maaston, lammaslaumojen ja pienten kylien halki. Hanski kävi tutkimassa luolaa, jonka katosta fosforihämähäkit olivat tehneet tähtitaivaan. Mukavan sunnuntaipäivän päätteeksi nautiskelimme ruotsalaisen s/y Lornan pariskunnan tarjoamaa glögiä - olihan toinen adventti. Hieman hikistä hommaa juoda kuumaa glögiä auringonpaisteessa 30 asteen lämmössä. 
Maanantaina asentaja vaihtoi Perkinsin moottoriin vesipumpun ja niin oli viimeiset työt tältä erää tehty. Tiistaina, tällä kertaa nousuveden aikaan jätimme Whangarein. Samana päivänä ajoimme vain 15 mailin jokiosuuden ja jäimme ankkuriin avomeren laidalle. Aamulla delfiiniparvi tuli ankkurilahteemme. Vähän sen jälkeen Auli katseli oudonnäköistä delfiinin evää. Se olikin hai - olisihan se pitänyt jo nähdä isosta, pyöreähköstä evästä. Uimahalut, jos niitä nyt oli ollutkaan, katosivat oitis.
Nostimme ankkurin ja lähdimme seilaamaan kohti 50 mailin päässä olevaa Great Barrier saarta. Taivas oli tasaisen harmaa, mutta tuuli sopivasti pohjoisesta ja saimme myötätuulen koko matkalle.

Great Barrier Island on suurin Hauraki-lahden 47 saaresta ja yksi harvoista, joilla on englanninkielinen nimi. Nimeämisen takana on jälleen kerran kapteeni Cook. "Iso vallisaari" on upea paikka. Syviä, suojaisia lahtia riittää ja melkein koko saari on virkistysluetta lukuisine kävelyreitteineen. 
Kävelimme ensimmäisenä päivänä katsomaan vuoristojokeen rakennettua vanhaa patoa. Tältä saarelta, kuten muualtakin, alettiin järjestelmällisesti kaataa tuhansia vuosia vanhoja kauripuita. Kun rannan puut oli sahattu, siirryttiin vuoristoisen saaren rinteille, jossa runkojen kuljettamisesta tuli ongelma. Vuonna 1926 rakennettiin vuorelta alas virtaavaan jokeen puinen pato. Kun sen 10x5 metrisen luukun taakse oli kerääntynyt tarpeeksi vettä, avattiin luukut ja jokiuomaan hilatut kauritukit kulkeutuivat vesimassojen mukana alaspäin. Kuljetus oli hidasta, joskus puut odottivat riittävää vesimäärää kaksikin vuotta. Silti saarelta sahattiin vuosien 1791-1942 välillä miljoonia metrejä kauritukkeja, opastaulun mukaan noin 15.000 omakotitalon verran.


Meiltä kesti kaksi tuntia kävellä vuorenrinnettä ylös padolle

Saaren yhdestä lahdesta löytyi kylpy. Ei suihkua tai muuta pesupaikkaa, vaan valtava kylpyamme. Siihen lasketaan vesi isosta tynnyristä. Jos haluaa kuuman kylvyn, voi sytyttää itse tulet lämminvesivaraajan alle ja tunnin kuluttua lorisee kuumasta hanasta kuumaa. Amme on hieman rähjäisen mökin sisällä puoliksi maahan kaivettuna. Veneilijöille tarkoitettuihin palveluihin kuuluu myös pesula: kolme paljua, joihin on kiinnitetty käsin veivattavat mankelit sekä kaksi pyykinkuivaustelinettä; useita grillipaikkoja, kaksi isoa kalasavustamoa ja huussi. Paikka on yksityisen perheen omistama, valvontaa tai rahastusta ei ole. Ylläpito toimii lahjoituksin, niitä varten paikalla on vanha sukelluspullo kolikon mentävine aukkoineen. Uskomaton paikka!


Palvelusatama: kylpy ja ...

... pesula!

Great Barrier saarella ja muillakin Hauraki-lahden saarilla olisi viihtynyt kauemminkin, mutta Auckland ja varattu marinapaikka odottivat. Lähtiessämme näimme pienen sinisen pingviinin (yleinen täällä), kaksi valtavaa valasta (Bryden valaita?) ja hain evän. Maanantaina parkkeerasimme noin 2000 veneen joukkoon Westhaven marinaan, aivan Aucklandin keskustaan. Valashavainnot saavat jäädä toistaiseksi, täällä pongataan ihan muita juttuja.

21.12.2002 Auckland, Uusi Seelanti
Luulimme saavamme nauttia rauhallisista jouluvalmisteluista, museoista ja nähtävyyksistä, mutta joulukiire ja kaupungin kiihkeä rytmi on saanut meidätkin kiireisiksi. Auli matkustaa Suomeen kolmeksi viikoksi joulun jälkeen, sekin on tuonut omat hommansa. (Auli on Suomessa 28.12.-17.1., puh. 0400-417 357.)


Kristiina ja 1999 muuta venettä

Aucklandissa on meneillään America's Cupin karsinta Louis Vuitton kilpailu. Olemme vain 10 minuutin kävelymatkan päässä kisakylästä, jossa voi käydä ihmettelemässä kunkin veneprojektin hallia ja kauppaa, josta saa logolla varustettuja vaatteita ja tavaraa. Itse kisaveneistä on vaikea nähdä vilaustakaan. Ne nostetaan pressujen peittoon heti kilpaosuuksien jälkeen. Vaikka rata on aivan Aucklandin ulkopuolella, noin puolen tunnin moottoroinnin päässä, on kilpailuja helpointa täälläkin seurata TV:stä selostuksineen ja animaatioineen. Parhaillaan tätä kirjoittaessa kaksi amerikkalaista, Oracle ja One World ottavat toisistaan mittaa varsin heikkotuulisessa säässä.


One World tulossa satamaan

America's Cup on yli 150 vuotta vanha kilpailu. Se sai alkunsa Englannissa 100 Guinea Cup nimisenä vuonna 1848. Vuoden 1851 kisan voitti jenkkivene America, jonka jälkeen nimi muuttui ja pysyi America's Cupina. Palkintopysti on Alladinin lampun näköinen hopeinen kannu, maailman vanhin urheilupokaali.
America's Cup on ratakilpailu ja kaksinkamppailu. Edellisen kerran voittaja puolustaa palkintoaan ja haastaja seulotaan useita kuukausia kestävällä karsintakilpailulla. Uusi Seelanti on voittanut kaksi viimeistä kertaa, vuosina 1995 ja 2000. Sitä ennen pokaalin on pystynyt viemään pois Amerikasta ainoastaan Australia, vuonna 1983. Kilpailu käydään voittajamaan vesillä.
Virallisesti hankkeiden takana on pursiseura, käytännössä miljardöörejä ja iso joukko sponsoreita. Team New Zealandin seura on Royal New Zealand Yacht Squadron, joka sijaitsee samassa satamassa jossa me olemme. Saapuessamme olimme jo menossa kysymään sieltä marinatoimistoa, mutta kultakehyksiset, puuleikkauksin koristetut pariovet ja kyltti "Vain jäsenille" sai meidät toisiin ajatuksiin.
Harjoittelu on aloitettu aikoja sitten. Hankkeiden ja kilpailun rahasummat ylittävät pienen matkapurjehtijan käsityskyvyn. Varsinainen sirkus alkaa helmikuussa, kun karsintakilpailun voittaja haastaa Team New Zealandin.


Hyvää Joulua!

 

29.12.2002 Auckland, Uusi Seelanti
Teimme joulun alla retken Taru Sormusten Herrasta elokuvan maisemiin, kaamean Mordorin Tuomiovuorelle. Todellisuudessa kyseessä oli Ngauruhoe-vuori, joka sijaitsee 350 km Aucklandista etelään, Tongariron luonnonpuistossa. Se on Uuden Seelannin vanhin luonnonpuisto ja yksi Unescon Maailmanperintökohteista. Ei mikään vähäpätöinen kulissi elokuvalle. Tolkienin tarinassa Tuomiovuorella leimuaa ikuinen tuli, mikä ei olisi mahdotonta todellisuudessakaan. Alueella on kolme aktiivista tulivuorta: Ngauruhoe (2287m), Tongariro (1967m) ja lumihuippuinen Ruapehu (2796m), joka purkautui viimeksi vuonna 1995.
Retkelle meidät vei suomalainen ystävämme Dennis ja vaimonsa Xenia. Patikkareitti kulkee kahden tulivuoren välistä nousten 1886 metrin korkeuteen, jossa sijaitsee valtava kraateri. Sen pohja on tasainen ja helppokulkuinen, mutta muuten kahdeksan tunnin reissu on raskas nousuineen ja laskuineen. Maisemat ylhäällä ovat kuin kuolleessa Mordorissa. Vaikutelmaa tehosti sumuinen ilma ja rinteillä leijuva rikin löyhkä: kuin pari tonnia mätiä kananmunia olisi rikottu. Ylhäällä on neljä järveä, joiden vesi on kirkkaan turkoosin väristä. Vain huippu on kivierämaata, rinteillä kasvaa jäkälää, sammalta, pieniä kukkia ja heinää. Mitä alemmas laskeuduimme vuoren toista rinnettä, sitä vehmaammaksi kasvusto muuttui. Puuraja tuli vastaan kuin leikaten, yhtäkkiä olimme vihreässä ja vehmaassa metsässä, jossa linnut lauloivat ja pieni joki kuohusi. Upea reissu ja tehokas, sen tunsi seuraavana päivänä lihaksissa.

Team North Face ylittämässä Tongariroa:

Joulupäivänä kävimme katsomassa Kaksi Tornia. Harvoin pääsee sekä näkemään elokuvan että liikkumaan sen kuvauskohteessa samaan aikaan.
Joulu meni lähtötunnelmissa, 27.12. Auli lähti kohti Suomea. Tuli tehtyä maailmanympärimatka: kesti puolitoista vuotta purjehtia maapallon toiselle puolella ja puolitoista vuorokautta lentää takaisin Suomeen.

Edellinen  -  Seuraava