Etusivu - Purjehtijat - Vene ja varusteet - Reitti - Lokikirjan sisällys - Tukijat - Valmistautuminen - Valaat

Seuraava

 

Helsinki - Norja 12.5.-1.6.2001

12.5.  14.5.   15.5.    23.5.    28.5.    1.6.

12.5.2001 klo 14.00 Lähtö, Pursiseura Sindbad, Lauttasaari
Kiitokset kaikille saattajille ja hyvän matkan toivottajille! Olemme yllättyneitä valtavasta saattojoukosta ja iloisia lukuisista tuntemattomilta ihmisiltä saamistamme kannustavista viesteistä.
Ystävät eivät päästäneet meitä noin vain menemään, vaan lähtöä mentiin pitkittämään Porkkalan Lähteelään. Juotiin kahvit Heinon tukun lahjoittaman suklaakakun kera, saunottiin Merianussa ja istuttiin viileää kevätiltaa Victorian avotilassa. Sunnuntaina huiskutimme jokaisen erikseen - Cri-Crin, Tucanan, Hillon, Merianun ja Victorian - matkaan ja jäimme Kristiinan kannelle kahden. Tippa silmässä.


Jäähyväiskuvia: Anni, Kristiina, Auli ja Antti (Aulin veli)

Jaska (Hannun veli) ja Kaija

Saattajat Lähteelässä

Merianun saunassa riittää löylyä!

14.5.2001 Päivän levänneenä seilasimme Porkkalan tullin kautta ulos aurinkoiselle Suomenlahdelle, jossa 30 kurjen aura lensi vastaamme. Keli oli mitä parhain, mutta yöllinen viisi astetta sai meidät vetämään pilkkihaalarit niskaan.  Kristiina kulki ruori lukossa yhden halssin tiukalla kryssillä 4-6 solmun vauhtia suoraan Lehtmaan, jonne saavuimme juuri auringon noustessa.

15.5.2001 Lehtma, Hiiunmaa, Eesti
Olemme ensimmäinen purjevene tällä kaudella Lehtman satamassa ja saimme miellyttävän vastaanoton. Palvelu vain parani, kun satamassa kuultiin suunnitelmastamme. Itse satamakapteeni kuskasi meidät edestakakaisin 15 km matkan Kärdlan 3000 asukkaan kylään ostoksille. Iltapäivällä tuli Hiiumaa-lehden toimittaja haastattelemaan. Illalla saunoimme ja grillasimme rannalla.
Huomenna lähtö Lehtmasta kohti Tanskaa.

23.5.2001 Kööpenhamina, Tanska
Saavuimme tiistaina 22.5. aurinkoiseen ja lämpimään Köpikseen. Nallehousut, pipot ja fleecet riivittiin äkkiä päältä mitä lähemmäs Langelinien vierassatamaa tultiin, perillä asuksi riittivät shortsit ja T-paidat. Matkaa oli tehty vastatuulen vuoksi muutama päivä oletettua kauemmin, mutta mitäs tuosta, onhan meillä aikaa. Vastainen alkoi Gotlannin nurkilla ja jatkui vaihtelevana länsi-etelätuulena tänne saakka - välillä tyyntyen kokonaan.
Kalmarissa vietimme kaksi yötä, mm. juhlistaen Aulin 40-vuotissynttäreitä sisäfilepihvillä ja kanttarellikastikkeella, sekä odotellen noin parinkymmenen sekuntimetrin voimalla ujeltavan etelätuulen kääntymistä. Utklippanilla yövyimme kahden tanskalaisveneen seurassa, ja seuraavana aamuna tuuli olikin sen verran kääntynyt, että pääsimme kryssaamaan Hanö-lahden yli kohti Ruotsin eteläkärkeä. Ajoimme aamuauringossa Falsterbon kanavan läpi ihmettelemään sitä toista Tanskan salmen suursiltaa. Ei sitä kyllä kauniiksi voi sanoa.

Ensimmäinen päivä Kööpenhaminassa meni lepäillen ja turistina Nye Havenilla, jossa rahaa meni enemmän kuin matkapurjehtijalle sopii. Kaipa hiljalleen opimme vaihtamaan rahat oikeassa paikassa ja juomaan oluet muualla kuin rantakadun hulppeimmassa kuppilassa. 
Illalla katsoimme Dunckerin maailmaympärimatkan kolmen videon sarjasta ensimmäistä, jossa Merivuokko on ensimmäistä kertaa Amazonilla. Peran filmi suiston vaatimattomisssa oloissa elävistä onnellisista asukkaista - etenkin nappisilmäisistä nauravista lapsista - oli hienoa katsottavaa. Nyt ymmärrämme, miksi Pera haluaa lähteä sinne uudestaan. Onnea Merivuokon matkaan, startti lähenee!
Tänään, toisena päivänä, puuhailemme pirteänä veneellä. Hanski tiivisti yhden tuulilasin vuotavan ikkunan (seurauksena valkoisen Sikaflexin täplittämä avotilan lattia) ja Auli on vastaillut sähköposteihin ja päivittää tätä sivua.


Eteläisin satama seuraavaan puoleen vuoteen!

28.5.2001 Skagen, Tanska
Kolme tuulista päivää Tanskan pohjoiskärjen kalastus- ja turistikylässä. Menneestä taiteilijayhteisöstä on jäljellä vain käpristyneet taidejulisteet ja -kortit turistikioskien rihkaman seassa. Saapuessamme perjantai-iltapäivänä odotimme alkukauden puolityhjää vierasvenesatamaa, mutta se olikin ääriään täynnä ruotsalaisia ja norjalaisia pitkän viikonlopun (helatorstai) viettäjiä, meno oli Hanko-potenssiin-kymmenen. Lisänä kalja- ja viiniralli Tallinnan tapaan. 
Emme voineet välttyä vahingonilolta, kun krapulaiset veneilijät sunnuntaina suunnistivat Kattegatin yli takaisin arkeen. Me jäimme. Tähän omaan, uuteen arkeemme.
Ja tekemistä onkin riittänyt. Päivän saa kulumaan vastaamalla sähköpostiin, hakemalla kalastusvälineitä, päivittämällä kotisivua, tiskaamalla, pyykkäämällä, käymällä kaupassa (myönnetään, myös me liityimme ralliin, olemmehan menossa Norjaan) ja selaamalla internetiä kirjastossa. Helkaman potkulaudoilla matka on taittunut, niin kauppaan kuin retkelle hiekkadyyneille. Myötätuulessa ei tarvitse edes potkia! Reisi- ja pakaralihaksissa kuitenkin jo tuntuu - elämä ei ole pelkkää myötätuulta.
Kööpenhaminasta tänne tullessamme saimme 31 tunnin purjehduksella nauttia peräti 8 tunnin myötätuulesta - ensimmäisestä tähän mennessä. Säätiedotus lupaa tuleviksi päiviksi länsituulta eli siis vastaista. Huomenaamulla aikaisin starttaamme kohti Norjan eteläkärkeä.
Ensimmäinen kolmesta Merivuokko-videosta on katsottu, pääsimme Kap Hornille saakka Peran ja Manin kanssa. Maisemat olivat mahtavat, mutta olosuhteet vetivät mietteliääksi...


Potkulautojen Rolls Roycella hoituu kauppareissu.

Tanskan pohjoisin kärki on rajana Kattegatin ja Skagerrakin välissä.

1.6.2001 Norjan etelärannikko
Skagerrakin ylitys Tanskasta Norjaan noudatti näille kahdelle viikolle tyypillistä säätä: ensin kova vastatuuli, sitten ei tuulta lainkaan. Vain suuret mainingit jäivät jäljelle useita päiviä Atlantilla puhaltaneesta kovasta tuulesta. Kristiina keikkui vimmatusti. Jopa punkassa maaten tuli huono olo. Valtameren läheisyydestä kertoivat myös taitavasti aaltojen välissä liitelevevät myrskylinnut, keltakaulaiset suulat sekä kaksi eksynyttä lunnia, jotka Auli pongasi lepäilemästä meressä.
Lopulta Norjan rannikko häämötti, 30 tunnin keikkumisen jälkeen kiinnityimme Sutnöya-saaren suojaisen lahdenpoukaman laituriin. Lähistöllä surisivat saksalaisten kalaturistien pikku veneet. Iltapäivällä saimme seuraa sveitsiläisestä s/y Vagabondosta, Finngulf 39 -purjeveneestä, suomalaista tekoa. Matkalla Suomen saaristoon jo toista kertaa. Ymmärsivät siis suomalaista mielenlaatua. Se oli tarpeen illan suunnitelman vuoksi, jonka jo melkein luulimme menevän myttyyn kun vieras masto ilmestyi lahteen.
Kyttäsimme malttamattomina veneen ikkunoissa roikkuen, että paikallinen poikaporukka sai grillattua ja poistui saareltamme. Kaivoimme avotilan uumenista kaksi pussia ja yhden laatikon, ja kannoimme ne rantaan. Ohjeet olivat unohtuneet, mutta usean yrityksen jälkeen saimme kehikon pysymään pystyssä ja päällyskankaan viritettyä sen päälle. Oli aika lämmittää sauna! 
Pian topakka savu tuprusi piipusta. Ja yhden saunanpystytysoluen jälkeen kiuas pihahteli lupaavasti. Kipusimme lauteiden virkaa tekevälle kivelle (ei kai kukaan nyt niin hölmö ole, että raahaa saunanlauteita veneessä maailman ympäri...kiuaskivet kyllä ymmärtää...). Soppakauhalla heiteltiin löylyjä ja koivun oksa kiukaalla antoi oikean tuoksun. Löyly oli pehmeän miellyttävää, korvia polttavaa kuumuutta emme saaneet aikaan johtuen ehkä ensikertalaisten malttamattomuudesta. Eikä tämä tähän yhteen kertaan jää! Kunhan vaan taas löydämme sopivan aution paikan ja puita, niin kaivamme kiukaan esiin. Sveitsiläisille riitti muutaman valokuvan ottaminen tarjottujen löylyjen sijaan.


Tarkoitus oli viipyä saunasaarella muutama päivä, mutta säätiedotus muutti suunnitelman. Tulossa olisi kovaa pohjoistuulta - vastaista siis. Päätimme lähteä eteenpäin.
Torstai-iltana, toukokuun viimeisenä päivänä, rantauduimme Egersundin luoteispuolella olevaan suojaiseen ja autioon lahdenpoukamaan. Neljä haikaraa ja muutama korppi toivottivat tervetulleiksi. Upea paikka! Täällä vietämme 3-4 päivää kalastellen ja venettä kunnostaen, kunnes on aika noutaa ystävämme Bosson von Willebrand Egersundista. Ainoa haitta tässä korkeiden kallioiden reunustamassa lahdessa on, ettei GSM kuulu - on siis kiivettävä mäen päälle lähettämään tämä teille.


GSM-kentän puuttuessa veneestä siirrämme kaluston kalliolle.

 

Seuraava