|
Helsinki
- Norja 12.5.-1.6.2001
12.5.
14.5. 15.5. 23.5. 28.5.
1.6.
12.5.2001 klo 14.00 Lähtö, Pursiseura
Sindbad, Lauttasaari
Kiitokset kaikille saattajille ja hyvän matkan toivottajille! Olemme
yllättyneitä valtavasta saattojoukosta ja iloisia lukuisista tuntemattomilta
ihmisiltä saamistamme kannustavista viesteistä.
Ystävät eivät päästäneet meitä noin vain menemään, vaan lähtöä
mentiin pitkittämään Porkkalan Lähteelään. Juotiin kahvit Heinon tukun
lahjoittaman suklaakakun kera, saunottiin Merianussa ja istuttiin viileää
kevätiltaa Victorian avotilassa. Sunnuntaina huiskutimme jokaisen erikseen -
Cri-Crin, Tucanan, Hillon, Merianun ja Victorian - matkaan ja jäimme Kristiinan
kannelle kahden. Tippa silmässä.

Jäähyväiskuvia: Anni, Kristiina, Auli ja Antti (Aulin
veli) |

Jaska (Hannun veli) ja Kaija |

Saattajat Lähteelässä |

Merianun saunassa riittää löylyä! |
14.5.2001 Päivän levänneenä seilasimme
Porkkalan tullin kautta ulos aurinkoiselle Suomenlahdelle, jossa 30 kurjen aura
lensi vastaamme. Keli oli mitä parhain, mutta yöllinen viisi astetta sai
meidät vetämään pilkkihaalarit niskaan. Kristiina kulki ruori lukossa
yhden halssin tiukalla kryssillä 4-6 solmun vauhtia suoraan Lehtmaan, jonne
saavuimme juuri auringon noustessa.
15.5.2001 Lehtma, Hiiunmaa,
Eesti
Olemme ensimmäinen purjevene tällä kaudella Lehtman satamassa ja saimme
miellyttävän vastaanoton. Palvelu vain parani, kun satamassa kuultiin
suunnitelmastamme. Itse satamakapteeni kuskasi meidät edestakakaisin 15 km
matkan Kärdlan 3000 asukkaan kylään ostoksille. Iltapäivällä tuli
Hiiumaa-lehden toimittaja haastattelemaan. Illalla saunoimme ja grillasimme
rannalla.
Huomenna lähtö Lehtmasta kohti Tanskaa.
23.5.2001 Kööpenhamina,
Tanska
Saavuimme tiistaina 22.5. aurinkoiseen ja lämpimään Köpikseen. Nallehousut,
pipot ja fleecet riivittiin äkkiä päältä mitä lähemmäs Langelinien
vierassatamaa tultiin, perillä asuksi riittivät shortsit ja T-paidat. Matkaa
oli tehty vastatuulen vuoksi muutama päivä oletettua kauemmin, mutta mitäs
tuosta, onhan meillä aikaa. Vastainen alkoi Gotlannin nurkilla ja jatkui
vaihtelevana länsi-etelätuulena tänne saakka - välillä tyyntyen kokonaan.
Kalmarissa vietimme kaksi yötä, mm. juhlistaen Aulin
40-vuotissynttäreitä sisäfilepihvillä ja kanttarellikastikkeella, sekä
odotellen noin parinkymmenen sekuntimetrin voimalla ujeltavan etelätuulen
kääntymistä. Utklippanilla yövyimme kahden tanskalaisveneen seurassa,
ja seuraavana aamuna tuuli olikin sen verran kääntynyt, että pääsimme
kryssaamaan Hanö-lahden yli kohti Ruotsin eteläkärkeä. Ajoimme
aamuauringossa Falsterbon kanavan läpi ihmettelemään sitä toista Tanskan
salmen suursiltaa. Ei sitä kyllä kauniiksi voi sanoa.
Ensimmäinen päivä Kööpenhaminassa meni lepäillen ja turistina Nye
Havenilla, jossa rahaa meni enemmän kuin matkapurjehtijalle sopii. Kaipa
hiljalleen opimme vaihtamaan rahat oikeassa paikassa ja juomaan oluet muualla
kuin rantakadun hulppeimmassa kuppilassa.
Illalla katsoimme Dunckerin maailmaympärimatkan kolmen videon sarjasta
ensimmäistä, jossa Merivuokko on ensimmäistä kertaa Amazonilla. Peran filmi
suiston vaatimattomisssa oloissa elävistä onnellisista asukkaista - etenkin
nappisilmäisistä nauravista lapsista - oli hienoa katsottavaa. Nyt
ymmärrämme, miksi Pera haluaa lähteä sinne uudestaan. Onnea Merivuokon
matkaan, startti lähenee!
Tänään, toisena päivänä, puuhailemme pirteänä veneellä. Hanski tiivisti
yhden tuulilasin vuotavan ikkunan (seurauksena valkoisen Sikaflexin
täplittämä avotilan lattia) ja Auli on vastaillut sähköposteihin ja päivittää
tätä sivua.

Eteläisin satama seuraavaan puoleen vuoteen!
28.5.2001 Skagen, Tanska
Kolme tuulista päivää Tanskan pohjoiskärjen kalastus- ja
turistikylässä. Menneestä taiteilijayhteisöstä on jäljellä vain
käpristyneet taidejulisteet ja -kortit turistikioskien rihkaman seassa.
Saapuessamme perjantai-iltapäivänä odotimme alkukauden puolityhjää
vierasvenesatamaa, mutta se olikin ääriään täynnä ruotsalaisia ja
norjalaisia pitkän viikonlopun (helatorstai) viettäjiä, meno oli
Hanko-potenssiin-kymmenen. Lisänä kalja- ja viiniralli Tallinnan tapaan.
Emme voineet välttyä vahingonilolta, kun
krapulaiset veneilijät sunnuntaina suunnistivat Kattegatin yli takaisin arkeen.
Me jäimme. Tähän omaan, uuteen arkeemme.
Ja tekemistä onkin riittänyt. Päivän saa kulumaan vastaamalla
sähköpostiin, hakemalla kalastusvälineitä, päivittämällä kotisivua,
tiskaamalla, pyykkäämällä, käymällä kaupassa (myönnetään, myös me
liityimme ralliin, olemmehan menossa Norjaan) ja selaamalla internetiä kirjastossa. Helkaman
potkulaudoilla matka on taittunut, niin kauppaan kuin retkelle hiekkadyyneille.
Myötätuulessa ei tarvitse edes potkia! Reisi- ja pakaralihaksissa kuitenkin jo
tuntuu - elämä ei ole pelkkää myötätuulta.
Kööpenhaminasta tänne tullessamme saimme 31 tunnin purjehduksella nauttia peräti 8
tunnin myötätuulesta - ensimmäisestä tähän mennessä. Säätiedotus lupaa tuleviksi päiviksi länsituulta
eli siis vastaista. Huomenaamulla aikaisin starttaamme kohti Norjan
eteläkärkeä.
Ensimmäinen kolmesta Merivuokko-videosta on katsottu, pääsimme Kap Hornille
saakka Peran ja Manin kanssa. Maisemat olivat mahtavat, mutta olosuhteet
vetivät mietteliääksi...

Potkulautojen Rolls Roycella hoituu
kauppareissu. |

Tanskan pohjoisin kärki on rajana Kattegatin
ja Skagerrakin välissä. |
1.6.2001 Norjan etelärannikko
Skagerrakin ylitys Tanskasta Norjaan noudatti näille kahdelle viikolle tyypillistä säätä:
ensin kova vastatuuli, sitten ei tuulta lainkaan. Vain suuret mainingit jäivät
jäljelle useita päiviä Atlantilla puhaltaneesta kovasta tuulesta. Kristiina
keikkui vimmatusti. Jopa punkassa maaten tuli huono olo. Valtameren
läheisyydestä kertoivat myös taitavasti aaltojen välissä liitelevevät
myrskylinnut, keltakaulaiset suulat sekä kaksi eksynyttä lunnia, jotka Auli
pongasi lepäilemästä meressä.
Lopulta
Norjan rannikko häämötti, 30 tunnin keikkumisen jälkeen kiinnityimme Sutnöya-saaren
suojaisen lahdenpoukaman laituriin. Lähistöllä surisivat saksalaisten
kalaturistien pikku veneet. Iltapäivällä saimme seuraa sveitsiläisestä s/y
Vagabondosta, Finngulf 39 -purjeveneestä, suomalaista tekoa. Matkalla Suomen
saaristoon jo toista kertaa. Ymmärsivät siis suomalaista mielenlaatua. Se oli
tarpeen illan suunnitelman vuoksi, jonka jo melkein luulimme menevän myttyyn
kun vieras masto ilmestyi lahteen.
Kyttäsimme malttamattomina veneen ikkunoissa roikkuen, että paikallinen
poikaporukka sai grillattua ja poistui saareltamme. Kaivoimme avotilan uumenista
kaksi pussia ja yhden laatikon, ja kannoimme ne rantaan. Ohjeet olivat
unohtuneet, mutta usean yrityksen jälkeen saimme kehikon pysymään pystyssä
ja päällyskankaan viritettyä sen päälle. Oli aika lämmittää sauna!
Pian topakka savu tuprusi piipusta. Ja yhden saunanpystytysoluen jälkeen kiuas
pihahteli lupaavasti. Kipusimme lauteiden virkaa tekevälle kivelle (ei kai
kukaan nyt niin hölmö ole, että raahaa saunanlauteita veneessä maailman
ympäri...kiuaskivet kyllä ymmärtää...). Soppakauhalla heiteltiin löylyjä
ja koivun oksa kiukaalla antoi oikean tuoksun. Löyly oli pehmeän
miellyttävää, korvia polttavaa kuumuutta emme saaneet aikaan johtuen ehkä
ensikertalaisten malttamattomuudesta. Eikä tämä tähän yhteen kertaan jää!
Kunhan vaan taas löydämme sopivan aution paikan ja puita, niin kaivamme
kiukaan esiin. Sveitsiläisille riitti muutaman valokuvan ottaminen tarjottujen
löylyjen sijaan.

Tarkoitus oli viipyä saunasaarella muutama päivä, mutta säätiedotus muutti
suunnitelman. Tulossa olisi kovaa pohjoistuulta - vastaista siis. Päätimme
lähteä eteenpäin.
Torstai-iltana, toukokuun
viimeisenä päivänä, rantauduimme Egersundin luoteispuolella olevaan
suojaiseen ja autioon lahdenpoukamaan. Neljä haikaraa ja muutama korppi
toivottivat tervetulleiksi. Upea paikka! Täällä vietämme 3-4 päivää
kalastellen ja venettä kunnostaen, kunnes on aika noutaa ystävämme Bosson von
Willebrand Egersundista. Ainoa haitta tässä korkeiden kallioiden reunustamassa
lahdessa on, ettei GSM kuulu - on siis kiivettävä mäen päälle
lähettämään tämä teille.

GSM-kentän puuttuessa veneestä siirrämme kaluston
kalliolle.
Seuraava
|