|
30.8.2005 Pursiseura Sindbad, Helsinki, Suomi
Kahden yön ja hyvän saunan jälkeen ajoimme 50 mailia Lehtmasta Hankoon
tyynen ja aurinkoisen Suomenlahden yli. Tullaus oli nopea ja mutkaton,
miehistöluettelon antaminen riitti. Sitten kiinnityimme Hangon vierassatamaan.
Oli aika outo olo. Emme oikein tienneet mitä tehdä. Soittelimme muutamille
ystäville, kävimme pizzalla ja menimme yhdeksältä nukkumaan. Seuraavana
päivänä kaverit olivat tajunneet että olemme lähellä. Päivi päräytti
prätkällä Hankoon ja kun Lambergin Busse samaan aikaan kutsui mökille
Lappohjaan, tehtiin sellainen logistinen järjestely, että kapu otti
moottoripyörän ja Auli ja Päivi ajoivat Kristiinan Lappohjan laituriin. Hui,
kuinka sisäreitti oli matala ja kapea eikä tunnetta parantanut ikivanha
merikortti, jonka viitoitus ei vastannut todellisuutta. Melkein eksyttiinkin,
kun isännän antamissa ohjeissa oli kaksi saarta vaihtanut paikkaansa. Mutta
selvisimme kunnialla 15 mailin legistä ja laituriin tulosta ilman Hannua.
Mökillä tietysti saunottiin, grillattiin ja nautittiin loppukesän illasta.
Seuraavana päivänä ajoimme Elisaareen, ja mitäs muuta kuin saunoimme
ja grillasimme taas. Onhan siellä Sindbadille omistettu grillikatos. Tiistaina
oli aika siirtyä Porkkalaan, Aulin vanhempien mökille, tapaamaan
kummankin sukulaisia kaikessa rauhassa.
|

Elisaaressa kokeilimme juhlaliputusta...
|

...ja tietysti saunoimme.
|
|

Jälleennäkemisiä: isä (85 v.) ...
|

...ja Minna (14 v.)
|
Sitten olivat vuorossa viimeiset legit, Lähteelän
kautta Sindbadiin. Kyllä jännitti! Lähdimme liian aikaisin Lähteelästä ja
jouduimme hidastelemaan pelkällä fokalla. Ilma oli mitä parhain, aurinkoa ja
sopiva laitamyötäinen tuuli. Ensimmäinen vastaanottaja oli Sindbadin varakommodori
Kotilainen, joka toi meille pari paikallislehteä. Niitä ojennettaessa
veneet joutuivat niin lähelle toisiaan ettei jäänyt kuin lehden sivun verran
väliä. Yksi matkamme vaarallisimmista tilanteista! Kytön kohdalla vastaan
purjehti Iiris Kotkasta. Rysäkarin jälkeen
saapui Sindbadin eskaaderi: Merianu, Tucana, Victoria, Eveliina, JuLies,
Finnbird, Harmy (Kristiinan sisaralus).
|

Maréne tuo postia ongen nokassa. Kotilaisella oli vauhtia 7 solmua,
meillä kolme. Meinattiin törmätä.
Oikealla Iiris Kotkasta.
|
 |
Torvet soiden ja liput liehuen ajoimme Sindbadin laituriin.
Vastaanottojoukko oli suuri, isäntänä Café Meren Tommi Leppälä,
jonka haastateltaviksi jouduimme välittömästi. Sen jälkeen alkoi halausjono.
Aivan mahtavaa nähdä niin monta ystävää ja tuttua! Olimme yllättyneitä
lukuisista lahjoista, sydämelliset kiitokset kaikille! Kotiintulo oli ihanaa
kun tunsi että meitä oli odotettu.
|

Kuva: Leena Aro. |

Kuva: Leena Aro. |

Kuva: Leena Aro. |

Kuva: Leena Aro. |
|
Kiitos!
Unelmaa ei voi toteuttaa ilman muita
ihmisiä eikä ilman että sen toteuttaminen vaikuttaa muihin. Matka ei ole
ollut helppoa aikaa vanhemmillemme, jotka ovat kuitenkin kätkeneet
huolestuneisuutensa kannustukseen ja kiinnostukseen. Kiitokset heille!
Veljemme, Jaska ja Antti, ovat hoitaneet asiat kotona sekä täyttäneet
lukuisat toiveemme alkaen firman pyörittämisestä tiskiharjan lähettämiseen.
Ilman heitä emme olisi tulleet toimeen, siispä erityiskiitokset maailman
parhaille veljille.
Kiitokset myös muille sukulaisille, jotka ovat seuranneet matkaamme, auttaneet
ja muistaneet.
Kiitos ystäville - vanhoille ja uusille. Ihmisten tapaaminen on ollut yksi
antoisimpia kokemuksia tällä matkalla. Moni on auttanut meitä käytännön
asioissa, antanut neuvoja ja lahjoja, kutsunut kotiinsa tai aterialle.
Unohtumattomia hetkiä.
Kiitos postia ja palautetta lähettäneille. On ollut hauskaa saada kirjeitä
tuntemattomilta matkan seuraajilta. Se on innostanut ylläpitämään kotisivua,
jonka laatiminen on joskus käynyt työstä.
Kiitos gasteille ja vieraille. Yhteensä 19 ihmistä on purjehtinut kanssamme
jakaen ilot, pelot, hankaluudet ja nautinnot. Nuorin on ollut Anni 11 v. ja
vanhin Olli 70 v.
Kiitos yhteistyökumppaneillemme. Sponsorien tuki on ollut paitsi aineellista myös
tuonut velvollisuuksia ja sitä kautta oman sisältönsä.
Lukuisista matkalla tapaamistamme ihmisistä mieleemme ovat jääneet : Risto,
Markku ja Ville (m/v Ferdinand, moottoriveneellä Islannin ympäri); Carsten ja
Margit (s/y Kristina Färsaarilla); Raimo ja Martina (Grönlannin paras kokki);
Jean-Guy (pino merikortteja); Paul (unohtumaton illallinen Quebecissä); Liz;
Bill (bluesia Chicagossa); Laura (s/y 7 Roses, uskomaton yksinpurjehtija,
gastina koirat Stella & Sultan), Michael (LaVidan kippari ja Wellandin
kanavan gasti jonka tapasimme kolme kertaa eri puolilla Amerikkaa); Turner
marinan porukka; Maciej (avulias puolalainen Kaliforniassa); Mejíasin perhe
Kuubassa sekä Iliana ja Olli; Lissu (maailman paras gasti); Heka ja Marja
(vieraanvaraisuutta ja unohtumattomia hetkiä Panaman viidakossa); Jukka, Jorma,
Markku; Riku, Iiro ja Marja (Cassandran kovia kokenut miehistö); Henry (s/y
Arlesienne) ja Titta; Gustav ja Tina (s/y Caminante); Andy ja Lisa (s/y
Indefatigable, idea purjehtia Alaskaan); Bo ja Vivi-Maj (s/y Lorna) sekä muut
ruotsalaiset; Ray (Visby 1998, Opua 2002); Dennis ja Xenia (patikkaretki ja
purjehdusta); Robert; Pilviön perhe ja suomalaiset Uudessa Seelannissa,
varsinkin Liisa K.; Peter ja Lyndall (s/y illywhacker); Nicolas ja
Dominique (s/y Chaski); Mike ja Delphi (s/y Trig); Paavo (joka tutustutti meidät
Alaskan suomalaisiin); Pirkko ja Antti (vieraanvaraisuutta ja unohtumattomia
juttuja Alaskassa); Maria ja Timo; Minna; Nina (huumoria ja yllättäviä käänteitä)
sekä Phil ja Don; Richard (Sewardin paras sauna); Kodiakin Aldona; Cordovan
naapurimme, joiden seurassa talvi kului rattoisasti: Jean ja Sylvie, Danny ja
Deidre, Bruce ja Lilli sekä muut kyläläiset. Nanaimon Mikko (juoksijan
sukua); Ulrika ja Baden; Shane ja Stephanie sekä Leo ja muut Sointulasta; Ossi
ja Sisko; Jukka (vieraanvarainen isäntämme Nicaraguassa), Irmeli ja Tapio (s/y
Marita), Eija ja Ari (s/y Arctic Lady), Raimo ja Hannu (s/y Noomi), Riitta ja
Pekka (s/y Sarema), Verena ja Harald (s/y Miss Sophie, paljon yhteisiä
maileja). Sekä miehistömme Bosson, Jonna, Juha, Antti, Lissu ja Jukka.
Toteutunut unelma
Matka on pitkälle vastannut sitä mitä odotimme. Vaikeinta ei ole ollut
purjehtiminen tai veneen käsittely, vaan tähän elämäntapaan sopeutuminen.
On tunnustettava, että aluksi jopa kaipasimme työtä tai sen kaltaista
tekemistä.
Olemme saaneet elää neljän vuoden ajan erilaista elämää ja kokea upeita
asioita. Niiden varassa jaksaa puurtaa ja arvostaa tavallista arkea eri tavoin
kuin ennen. Olemme tavanneet ihmisiä ja elämäntapoja, jotka ovat avartaneet
urautuneita ajatusmallejamme. Toivottavasti kaistat pysyvät laajoina ja mieli
avoimena jatkossakin.
Matkan paras anti on kuitenkin tietoisuus siitä, että unelmia on mahdollista
toteuttaa. Se vaatii työtä, rohkeutta ja luopumista jostain muusta. Mutta se
on mahdollista.
Juhlahumun hälvettyä alkaa muutto kotiin kuivalle maalle. Ei kuitenkaan
liian kauaksi satamasta, ikkunasta kurkottamalla saattaa nähdä muutaman
maston. Uudessa kodissa on muutama neliö enemmän siivottavaa kuin
Kristiinassa eikä se heilu ja keiku. Suihku ei sijaitse parvekkeella ja jääkaapissa
on ovi. Kun sen avaa, tavarat pysyvät siististi omilla hyllyillään
(luulisin).
Hannu palaa pyörittämään LVI Tekniikka Aulin Oy:ta. Auli elää
freelancerina niin kauan kun jäljelle jääneet matkarahat riittävät tai
kunnes joku tekee ohittamattoman työtarjouksen. Aikansa kuluksi hän
kirjoittaa kirjaa ja seurustelee veljenpojan (2 kk) ja muiden sukulaisten
kanssa.
Hieman tilastoa
4 vuotta, 3 kuukautta ja 15 päivää eli 1545 vuorokautta
43.742 meripeninkulmaa (noin kaksi kertaa maapallon ympäri)
23 maata ja kolme itsehallintoaluetta (joilla oma lippu)
19 USA:n ja 5 Kanadan osavaltiota
98 maksullista satamaa
268 ankkuripaikkaa
51 dieselin tankkauskertaa
5 yli 2000 mailin purjehdusta (kestoltaan 16-23 vuorokautta)
230 kotisivumerkintää
6078 pasianssia
Kotisivu säilyy tässä osoitteessa toistaiseksi ja tarkoitus on lisätä
valokuvia eri osioihin. Kotisivu on jonkin ajan kuluttua saatavilla myös CD:nä.
Twenty years
from now
you will be more dissapointed by the things that you didn't do
than the ones that you did do.
So throw off the bowlines.
Sail away from the safe harbour.
Catch the tradewinds in your sails.
Explore. Dream.
Tähän Mark Twainin mietelmään, jonka kirjoitin muistikirjaani Vancouverin
merimuseossa, on hyvä päättää Kristiinan matkapäiväkirja. Kiitos kun
olitte mukana. Säilyttäkää uteliaisuus ja unelmat.
Edellinen
|