Etusivu  -  Lokikirjan sisällys  -  Reitti  -  Log index in English  -  Latest log - 

Edellinen

Ajatuksia matkaveneen varustamisesta, katso Vene ja varusteet -sivu.

30.8.2005 Pursiseura Sindbad, Helsinki, Suomi 
Kahden yön ja hyvän saunan jälkeen ajoimme 50 mailia Lehtmasta Hankoon tyynen ja aurinkoisen Suomenlahden yli. Tullaus oli nopea ja mutkaton, miehistöluettelon antaminen riitti. Sitten kiinnityimme Hangon vierassatamaan. Oli aika outo olo. Emme oikein tienneet mitä tehdä. Soittelimme muutamille ystäville, kävimme pizzalla ja menimme yhdeksältä nukkumaan. Seuraavana päivänä kaverit olivat tajunneet että olemme lähellä. Päivi päräytti prätkällä Hankoon ja kun Lambergin Busse samaan aikaan kutsui mökille Lappohjaan, tehtiin sellainen logistinen järjestely, että kapu otti moottoripyörän ja Auli ja Päivi ajoivat Kristiinan Lappohjan laituriin. Hui, kuinka sisäreitti oli matala ja kapea eikä tunnetta parantanut ikivanha merikortti, jonka viitoitus ei vastannut todellisuutta. Melkein eksyttiinkin, kun isännän antamissa ohjeissa oli kaksi saarta vaihtanut paikkaansa. Mutta selvisimme kunnialla 15 mailin legistä ja laituriin tulosta ilman Hannua. Mökillä tietysti saunottiin, grillattiin ja nautittiin loppukesän illasta. Seuraavana päivänä ajoimme Elisaareen, ja mitäs muuta kuin saunoimme ja grillasimme taas. Onhan siellä Sindbadille omistettu grillikatos. Tiistaina oli aika siirtyä Porkkalaan, Aulin vanhempien mökille, tapaamaan kummankin sukulaisia kaikessa rauhassa.


Elisaaressa kokeilimme juhlaliputusta...


...ja tietysti saunoimme.


Jälleennäkemisiä: isä (85 v.) ...


...ja Minna (14 v.)

Sitten olivat vuorossa viimeiset legit, Lähteelän kautta Sindbadiin. Kyllä jännitti! Lähdimme liian aikaisin Lähteelästä ja jouduimme hidastelemaan pelkällä fokalla. Ilma oli mitä parhain, aurinkoa ja sopiva laitamyötäinen tuuli. Ensimmäinen vastaanottaja oli Sindbadin varakommodori Kotilainen, joka toi meille pari paikallislehteä. Niitä ojennettaessa veneet joutuivat niin lähelle toisiaan ettei jäänyt kuin lehden sivun verran väliä. Yksi matkamme vaarallisimmista tilanteista! Kytön kohdalla vastaan purjehti Iiris Kotkasta. Rysäkarin jälkeen saapui Sindbadin eskaaderi: Merianu, Tucana, Victoria, Eveliina, JuLies, Finnbird, Harmy (Kristiinan sisaralus).


Maréne tuo postia ongen nokassa. Kotilaisella oli vauhtia 7 solmua, meillä kolme. Meinattiin törmätä.
Oikealla Iiris Kotkasta.

Torvet soiden ja liput liehuen ajoimme Sindbadin laituriin. Vastaanottojoukko oli suuri, isäntänä Café Meren Tommi Leppälä, jonka haastateltaviksi jouduimme välittömästi. Sen jälkeen alkoi halausjono. Aivan mahtavaa nähdä niin monta ystävää ja tuttua! Olimme yllättyneitä lukuisista lahjoista, sydämelliset kiitokset kaikille! Kotiintulo oli ihanaa kun tunsi että meitä oli odotettu.


Kuva: Leena Aro.

Kuva: Leena Aro.

Kuva: Leena Aro.

Kuva: Leena Aro.

Kiitos!
Unelmaa ei voi toteuttaa ilman muita ihmisiä eikä ilman että sen toteuttaminen vaikuttaa muihin. Matka ei ole ollut helppoa aikaa  vanhemmillemme, jotka ovat kuitenkin kätkeneet huolestuneisuutensa kannustukseen ja kiinnostukseen. Kiitokset heille!
Veljemme, Jaska ja Antti, ovat hoitaneet asiat kotona sekä täyttäneet lukuisat toiveemme alkaen firman pyörittämisestä tiskiharjan lähettämiseen. Ilman heitä emme olisi tulleet toimeen, siispä erityiskiitokset maailman parhaille veljille.
Kiitokset myös muille sukulaisille, jotka ovat seuranneet matkaamme, auttaneet ja muistaneet.
Kiitos ystäville - vanhoille ja uusille. Ihmisten tapaaminen on ollut yksi antoisimpia kokemuksia tällä matkalla. Moni on auttanut meitä käytännön asioissa, antanut neuvoja ja lahjoja, kutsunut kotiinsa tai aterialle. Unohtumattomia hetkiä.
Kiitos postia ja palautetta lähettäneille. On ollut hauskaa saada kirjeitä tuntemattomilta matkan seuraajilta. Se on innostanut ylläpitämään kotisivua, jonka laatiminen on joskus käynyt työstä. 
Kiitos gasteille ja vieraille. Yhteensä 19 ihmistä on purjehtinut kanssamme jakaen ilot, pelot, hankaluudet ja nautinnot. Nuorin on ollut Anni 11 v. ja vanhin Olli 70 v.
Kiitos yhteistyökumppaneillemme. Sponsorien tuki on ollut paitsi aineellista myös tuonut velvollisuuksia ja sitä kautta oman sisältönsä.

Lukuisista matkalla tapaamistamme ihmisistä mieleemme ovat jääneet : Risto, Markku ja Ville (m/v Ferdinand, moottoriveneellä Islannin ympäri); Carsten ja Margit (s/y Kristina Färsaarilla); Raimo ja Martina (Grönlannin paras kokki); Jean-Guy (pino merikortteja); Paul (unohtumaton illallinen Quebecissä); Liz; Bill (bluesia Chicagossa); Laura (s/y 7 Roses, uskomaton yksinpurjehtija, gastina koirat Stella & Sultan), Michael (LaVidan kippari ja Wellandin kanavan gasti jonka tapasimme kolme kertaa eri puolilla Amerikkaa); Turner marinan porukka; Maciej (avulias puolalainen Kaliforniassa); Mejíasin perhe Kuubassa sekä Iliana ja Olli; Lissu (maailman paras gasti); Heka ja Marja (vieraanvaraisuutta ja unohtumattomia hetkiä Panaman viidakossa); Jukka, Jorma, Markku; Riku, Iiro ja Marja (Cassandran kovia kokenut miehistö); Henry (s/y Arlesienne) ja Titta; Gustav ja Tina (s/y Caminante); Andy ja Lisa (s/y Indefatigable, idea purjehtia Alaskaan); Bo ja Vivi-Maj (s/y Lorna) sekä muut ruotsalaiset; Ray (Visby 1998, Opua 2002); Dennis ja Xenia (patikkaretki ja purjehdusta); Robert; Pilviön perhe ja suomalaiset Uudessa Seelannissa, varsinkin Liisa K.; Peter ja Lyndall (s/y illywhacker); Nicolas ja Dominique (s/y Chaski); Mike ja Delphi (s/y Trig); Paavo (joka tutustutti meidät Alaskan suomalaisiin); Pirkko ja Antti (vieraanvaraisuutta ja unohtumattomia juttuja Alaskassa); Maria ja Timo; Minna; Nina (huumoria ja yllättäviä käänteitä) sekä Phil ja Don; Richard (Sewardin paras sauna); Kodiakin Aldona; Cordovan naapurimme, joiden seurassa talvi kului rattoisasti: Jean ja Sylvie, Danny ja Deidre, Bruce ja Lilli sekä muut kyläläiset. Nanaimon Mikko (juoksijan sukua); Ulrika ja Baden; Shane ja Stephanie sekä Leo ja muut Sointulasta; Ossi ja Sisko; Jukka (vieraanvarainen isäntämme Nicaraguassa), Irmeli ja Tapio (s/y Marita), Eija ja Ari (s/y Arctic Lady), Raimo ja Hannu (s/y Noomi), Riitta ja Pekka (s/y Sarema), Verena ja Harald (s/y Miss Sophie, paljon yhteisiä maileja). Sekä miehistömme Bosson, Jonna, Juha, Antti, Lissu ja Jukka.

Toteutunut unelma
Matka on pitkälle vastannut sitä mitä odotimme. Vaikeinta ei ole ollut purjehtiminen tai veneen käsittely, vaan tähän elämäntapaan sopeutuminen. On tunnustettava, että aluksi jopa kaipasimme työtä tai sen kaltaista tekemistä.
Olemme saaneet elää neljän vuoden ajan erilaista elämää ja kokea upeita asioita. Niiden varassa jaksaa puurtaa ja arvostaa tavallista arkea eri tavoin kuin ennen. Olemme tavanneet ihmisiä ja elämäntapoja, jotka ovat avartaneet urautuneita ajatusmallejamme. Toivottavasti kaistat pysyvät laajoina ja mieli avoimena jatkossakin.
Matkan paras anti on kuitenkin tietoisuus siitä, että unelmia on mahdollista toteuttaa. Se vaatii työtä, rohkeutta ja luopumista jostain muusta. Mutta se on mahdollista.

Juhlahumun hälvettyä alkaa muutto kotiin kuivalle maalle. Ei kuitenkaan liian kauaksi satamasta, ikkunasta kurkottamalla saattaa nähdä muutaman maston. Uudessa kodissa on muutama neliö enemmän siivottavaa kuin Kristiinassa eikä se heilu ja keiku. Suihku ei sijaitse parvekkeella ja jääkaapissa on ovi. Kun sen avaa, tavarat pysyvät siististi omilla hyllyillään (luulisin).
Hannu palaa pyörittämään LVI Tekniikka Aulin Oy:ta. Auli elää freelancerina niin kauan kun jäljelle jääneet matkarahat riittävät tai kunnes joku tekee ohittamattoman työtarjouksen. Aikansa kuluksi hän kirjoittaa kirjaa ja seurustelee veljenpojan (2 kk) ja muiden sukulaisten kanssa.

Hieman tilastoa
4 vuotta, 3 kuukautta ja 15 päivää eli 1545 vuorokautta
43.742 meripeninkulmaa (noin kaksi kertaa maapallon ympäri)
23 maata ja kolme itsehallintoaluetta (joilla oma lippu)
19 USA:n ja 5 Kanadan osavaltiota
98 maksullista satamaa
268 ankkuripaikkaa
51 dieselin tankkauskertaa
5 yli 2000 mailin purjehdusta (kestoltaan 16-23 vuorokautta)
230 kotisivumerkintää
6078 pasianssia

Kotisivu säilyy tässä osoitteessa toistaiseksi ja tarkoitus on lisätä valokuvia eri osioihin. Kotisivu on jonkin ajan kuluttua saatavilla myös CD:nä.

Twenty years from now
you will be more dissapointed by the things that you didn't do
than the ones that you did do.
So throw off the bowlines.
Sail away from the safe harbour.
Catch the tradewinds in your sails.
Explore. Dream.

Tähän Mark Twainin mietelmään, jonka kirjoitin muistikirjaani Vancouverin merimuseossa, on hyvä päättää Kristiinan matkapäiväkirja. Kiitos kun olitte mukana. Säilyttäkää uteliaisuus ja unelmat.

 Edellinen