|
Kesä 2006
Kesä 2009
Varusteet-osiossa kerromme mitä aiomme Mantaan hankkia ja miksi,
tällä sivulla keskitymme veneen rakenteellisiin muutoksiin.
Klikkaa kuvat
suuremmiksi
Kone menossa ulos, portaat ja niiden takana oleva lokero vielä purkamatta. |
Oma roolini näissä hommissa on muonahuolto ja kotityöt. Tärkeää työtä, jolla
parhaiten tuen Hanskia. |
Kone sisään. Portaat poissa, pilssi maalattu ja konetila eristetty. |
Vanha peräsin poissa, vain lyhennetty skegi jäljellä. |
Akselin siirto tarkoitti reiän tekemistä pohjaan. |
Uusi akseli |
Uusi peräsin syntyi läjästä teräslevyjä |
Niistä 45-kengistä se alkoi... |
Dieseltankin voi tehdä suoraan runkoon. |
Tankin reunat valmiina. |
Kansilevy |
Kansilevy hitsaamista vaille. Keskellä huoltoluukku. |
|
Vesitankkien sovittamista salongin punkan alle. |
Pöydän ja kamiinan on myös mahduttava. |
Keula ennen puksprööttiä. |
Reikä pohjaan |
Putki paikoilleen |
|
Targakaaren suunnittelua rimojen avulla. Vanhat kaiteet. |
Valmis! Nyt on paikka tutkalle, aurinkopaneeleille
sekä satelliittipuhelimen ja gps:n antennille. |
Tuulilasin sommittelua. |
Mikä muoto, mikä kulma, kuinka iso kallistus ja mihin
suuntaan... |
Tuulilasi on saanut muodot, nyt on katon vuoro. |
Vanerikatto, levanki katolla. |
Partaaseen on hitsattu L-palkki |
Puhallus alumiinisilikaatilla ja sitten... |
...maalaus. |
Hanskin ja Reiskan omatekoinen höyrystin: metalliputki, eriste ja kaasuliekki.
Tiikkilankku kuumeni vaan ei taipunut. |
Parraslistan takaosa tehtiin paloista. |
Pentry kokonaan uusiksi. Kattolevyt piti poistaa tuulilasin
asennuksen vuoksi. |
Paapuurin puoleisen punkan tilalle rakennettiin kaapisto.
Tuuletusluukut on "sisustettu" rottingilla eli wieniläispunoksella, jota
löytyi tuntien nettisurffailun ja soittelun jälkeen ihan vierestä, lauttasaarelaisesta
rottinkiliikkeestä. |
|
Uusi takaboksin luukku ylhäältä. |
Generaattorin äänenvaimennin ja mutkalle muutettu avotilan
poistoputki. |
Generaattori asennettiin 3 cm paksun teräslevyn päälle.
Levyn alla on edellisessä kuvassa näkyvät "tassut". |
|
Purettu vessa. |
Höyrysulkupaperin alla on 15 mm polyuretaanilevyä
eristeenä. |
Leppäpaneeli ja muovimatto. |
Septitankki piilotetaan paneelikaappiin saunan nurkkaan |
Kiuaskivet sointuvat mattoon (!). Elokuussa joukkoon
lisättiin muutama Jurmon punainen kivi. |
Uudet lattiat ovat teakvaneria.
|
Vanha sähkökaappi. |
Uuden paneelin sommittelua. |
Uusi sähkökaappi paneeleineen. Myöhemmin kaapin alareuna muutettiin korkeammaksi, jotta
oven saa auki, vaikka navigointipöydällä on tavaraa. |
Skuuttikisko oli väärässä paikassa, joten se
poistettiin. Tai ne. Kummaltakin puolelta. |
|
Maalari kannen kimpussa. |
Tuulilasi saa myös valkoisen pinnan. Polykarbonaatti"lasit" on suojattu. Aukon
kohdalle tulee mittaristo. Takana keulan ja perän kansiluukut maalattavana. |
Ikkunapokat maalattiin samalla kun kyljet. |
Valmiina ostetun uimatason puut on myös käsitelty
Coelanilla. Puulaudat oli kiinnitetty liian pienillä ruuveilla ja olisivat lähteneet
ensimmäisessä isossa aallokossa irti, joten ruuvit menivät vaihtoon. |
|
Kelluu! Mikään uusista tai vanhoista läpivienneistä ei vuoda. |
Manta painoi 12,2 tonnia tankit tyhjänä, ilman rikiä. (Huh!) |
Levanki tuulilasin päällä. Vinssien asentaminen odottaa. |
| Meillä oli mukana useita vieraita (ei toki kaikki
samalla kerralla): |
Verena ja ... |
...Harald Saksasta. |
Teijo ja Riikka sekä... |
...pikkukapu Nuu. |
Onni... |
...Minna ja... |
...Sanna. |
|
|
Lähteelä lokakuussa. |
Söderskär näkyy Kaunissaaresta. |
Syksy on yllättänyt kesäkylppärin. |
|
Talven työmaajärjestely: vene vedessä, vieressä
pressuverstas ja peräkärry. |
Tänä syksynä teltan rakentaminen oli lastenleikkiä:
helposti koottava pressuautotalli toimii työpajana. |
Tricolori ja tv-antenni, jonka alapäässä on jo yksi kiinnike ruostunut - yhden kesän
jälkeen! Ehkä mastonhuippuvalo vaihtuu jossain vaiheessa led-valoon, ovat kuulemma
kehittyneet sen verran. |
Rikityöt on tehty, masto pystyyn. |
|
|
SSB-puhelimen eristin takastaagissa. |
Märssykori ja spiirapuomin
yläpää. |
|
Myrsky heitti teltan veteen. |
Saatiin kunnon talvi eteläänkin.
Työpajan tavarat odottavat lumen
sulamista kinoksen alla. |
Tiikkirimat saumattiin mustalla massalla. |
Avotilan tiikit tullaan kiinnittämään suoraan kanteen
kiinnitysmassalla. |
Avotilan luukun "talli". |
Mittaristo vasemmalta: kello, kaiku, loki, tuulikulma,
tuulimittari (data), sähkökompassi. |
Tuulilasin katto on nyt valmis, alapuolelle vedettiin
coelania. Kuvassa näkyy myös uusi kaide. |
|
Autopilotin kompassi, GPS:n antenni, tutka ja AIS-antenni. |
Mahonkiportaat painavat - liikaa. |
Uudet verhot. Taustalla pilkottaa uusi kaappi, joka
ilmastoitiin muiden tavoin rottinkipunoksella. |
Pelastuslautta kiinnitettiin kanteen hihnoilla. |
Tiikit puristuksessa. |
Siisti on. Kuvasta näkee myös, ettei Mantan plotteri ole
ulkona, vaan sisällä. Ruorin takana vain kompassi ja autopilotin yksikkö. |
Tavaraa kannella ei voi välttää. |
Skuuttikiskot uusilla paikoillaan. |
Skuuttilukko, vinssit ja knaapi - näyttää hässäkältä,
mutta toivottavasti toimii. |
Wlan-antenni |
Synttärit Kotkan (Pyhtään) Kaunissaaressa, jossa kävin
viimeksi 1980-luvulla Hagarilla (Ohlson 22). |
Manta ja Lena. |
Lenan kippari Veli Kärkkäinen (oik.) ja gasti Esko
Lehtonen. |
|
|
|
|
|
|
Kiukaalle alkoi kerääntyä kiviä vierailta rannoilta. |
Lentokala löytyi kannelta: Pohjanmeren silakanpoikanen. |
Skotlannin länsirannikolla. |
|
Lopettaako piipun eristys kamiinan savutuksen? |
Nosturi piti perää ylhäällä... |
...kun Hanski liimasi kumilätkät avotilan poistoputkien päähän. |
Kumilätkä on reunasta kiinni poistoputken alaosassa: vesi
virtaa siihen suuntaan kuin pitääkin eli pois avotilasta. |
Lyijy on sahattu pois, sen yllä betonia. |
Lyijypalat punnittiin henkilövaa'alla: 220 kg. |
Vaatimattoman näköinen aukko poistaa painoa lähes
300kg.
|
|
|
|
|
 |
|
13.6.2011 veteen. |
|
Valassaarten merivartioasema on lakkautettu |
Majakka on Eiffelin toimiston suunnittelema |
|
Raippaluodon idylliä. Taustalla Suomen pisin silta. |
Bredskärin vanhassa lossilaiturissa on tilaa kahdelle.
Oikealla Antti Tuurin Haukka. |
Höga Kusten sumussa. Suojaisessa ankkurilahdessa yöpyi
noin 40 venettä. |
Ulvö on yksi suosikeista. Kylässä vierailee 70 000
turistia vuodessa. |
Terra Nova on Joshua, joista ensimmäinen tehtiin
Moitessierille. |
|
|
|
|
|
|
Reepe Hujanen teki täydellisen kunnostuksen vanhaan
Perkinsiin.
Moottori saatiin pääsiäisenä käymään. Kuvan
yläreunassa uusi lämminilmapuhallin, joka saa tehonsa moottorin jäähdytysvedestä.
Antenniviritin ja johto eristettyyn staagiantenniin.
Paneelit (yht. 215 W) tuottivat kuvanottohetkellä 10
ampeeria.
Satulapajasta saa satuloiden ja saappaiden lisäksi
nahkatöitä veneeseen.
|
|
Uusin: 29.5.2012 Mantan viimeiset viikot Sindbadilla
3.5.2012 Vesilinjan
korotus ja potkurin vaihto
15.4.2012 Kone
sisään ja muuta viimeistelyä
22.1.2012 Kesällä
Venäjälle ja Huippuvuorille
21.11.2011 Kone ulos
6.11.2011 Perkins
remonttiin ja uusia purjeita
21.6.2011: Hyvää
kesälomaa!
22.5.2011: Pohjan
hiekkapuhallus ja maalaus
19.1.2011: Lähes
300 kg painoa pois kölistä
Vuonna 2010 päivitetty:
Miksi
muutoksia valmiiseen veneeseen?
Manta oli asumis- ja purjehduskelpoinen, kun
ostimme sen elokuussa 2006. Se oli kuitenkin varustettu lyhyitä lomapurjehduksia varten.
On suuri ero käytetäänkö venettä purjehduksiin lähivesillä vai asutaanko paatissa
pysyvästi ja liikutaan valtamerillä. Aiomme muuttaa sisätiloja ja hankkia varusteita
ajatellen jälkimmäistä: valtameripurjehdusta ja pidempiaikaista asumista veneessä.
Jokaisella on oma näkemyksensä ja mieltymyksensä varustelusta ja eri ratkaisuista.
Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Valintoja ohjaavat mutu-päätösten lisäksi kokemus ja muiden
painavat mielipiteet. Moni hankinta tasapainoilee rahan, tilanpuutteen, mukavuuden ja
tarpeellisuuden kiikkerässä puntarissa.
Kommentti 9.5.2009: Onko tässä järkeä?
Eipä juuri. Veneen kunnostus - tai oikeammin rakentaminen - riistäytyi jossain vaiheessa
käsistä ja olisi ollut fiksumpaa ostaa vene, jossa rakenteelliset perusasiat ovat jo
mieleiset. Vaikka ulkomailta.
Varustehankinnat ovat asia erikseen. Olemme edelleen sitä mieltä, että ei ole
pöllömpää hankkia niukasti varusteltua venettä, ja ostaa itse ne laitteet ja
vempaimet, jotka katsoo parhaaksi.
Alunperin emme tajunneet tai suunnitelleet näin mittavaa remonttia. Yksi asia on vienyt
toiseen eikä paluuta ole. Olet motissa: kukaan ei osta keskeneräistä, joten on vain
jaksettava jatkaa.
Joku vertasi hankettamme autoon: miksi ostaa auto ja purkaa se sitten osiksi? Auto-vertaus
ei mielestäni ole kuitenkaan osuva, oikeanlainen auto on helpompi löytää kuin
oikeanlainen matkavene. Ehkä lähemmäksi osuu asuntoremontti - jos nyt johonkin täytyy
verrata.
Jälkiviisaus on aina helppoa. Päätökset tehdään kuitenkin hetkellisen tietämyksen
ja suunnitelmien valossa. Meitä harmitti menetetty Norjan Stormwind, näimme ilmoituksen
lehdessä toisesta Stormwindistä, eikä siinä sitten juuri muuta tarvittu. Kun astelet
mahdollisen tulevan veneesi kannella, et ala miettiä saisiko Hollannista paremman
teräsveneen tai USA:sta edullisen Swanin. Ja silloin on helppo suunnitella: vähän
lisää tankkitilaa, pari kaappia salonkiin, uusi riki ja menoksi. Todellista
työmäärää ei ajattele.
No, nyt ollaan jo loppusuoralla. Veneen kansi on maalattu, sisusta kutakuinkin valmis ja
veteen päästään tänä kesänä. Vuoden kuluttua ei jättiurakkaa juuri enää muista
(?). Kovassa ponnistelussa on puolensakin: saavutuksesta nauttii enemmän kun sen eteen on
itse tehnyt työtä. Näin se vaan on, helposti saadun mielihyvä väljähtyy nopeasti.
Isot muutokset tuovat mukanaan joukon pienempiä ja
lista pitenee. Joskus iso muutos saa alkunsa pienestä asiasta, kuten seuraava tarina
osoittaa.
Pitkä mies ja isot jalat
Konekoppa oli rappusten edessä, pentryn ja navigointitilan välissä. Kun veneeseen astui
sisään, saattoi alle 160 senttinen seisoa suorana, mutta muiden oli notkistettava polvia
tai pidettävä katse lattiassa. Niiailu ja kumartelu alukseen astuessa tuovat
kieltämättä nöyryyttä miehistön olemukseen, mutta kapteenille se ei sentään sovi.
Hannu (184 cm) päätti poistaa korokkeen. Se tarkoitti koneen siirtämistä taaksepäin.
Ennen kuin paneudutaan tähän yhden talven vaatineeseen projektiin, kerrotaan vielä
toinen kapteenin ulkoisista mitoista alkanut muutos. Hanskin jalkaterät (koko 45) eivät
mahtuneet pöydän alle suorana. Koska ei ole mukava ruokailla varpaat harottaen joko
sisään tai ulos, kapu päätti siirtää pöytää. Samalla tuli purettua koko salonki.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Ensimmäisenä talvena 2006-07 Manta
nostettiin Sindbadin telakointialueelle. Hakitelineistä, laudoista ja rekkapressuista
rakennetun hallin (mitat 15 x 5 x 5 m) pystyttäminen vei aikaa ja voimia. Ja varsinainen
työ oli vasta edessä.
Kone, akseli, peräsin ja ohjausjärjestelmä
Moottorin siirtäminen taaksepäin tarkoitti
myös akselin ja vannasputken siirtämistä. Hanski halusi lisäksi rakentaa uuden
peräsimen ja uusia ohjausjärjestelmän, sillä vanha peräsin oli tehoton eikä
omatekoinen ruorikoneisto vaikuttanut vahvalta. Lisäksi ruorissa oli kolme ja puoli
kierrosta, mikä ei toimi autopilotin kanssa.
Moottorilla oli ajettu vain 1600 tuntia, mutta se vuoti öljyä monesta paikasta. Kone
nostettiin kokonaan ulos veneestä Sindbadin satamakapteenin Ipen
huollettavaksi.
Peräsimen mallissa ja koossa oli miettimistä. Lopputulos syntyi
vertailemalla muiden peräsimiä ja pohtimalla asiaa ankarasti rannassa purjehtijoiden
kanssa. Hanski teki ensin pahvimallin ennen kuin leikkasi lopulliset muodot 3 mm
teräksestä. Uuden peräsimen kääntymiskulma on 70 astetta laidasta laitaan.
Klikkaa kuvat suuremmiksi
Vanha peräsin. Oikealla Hanskin rakentama peräsin
myrkkymaalia vailla. |
 |
Uusi ohjausjärjestelmä rakennettiin
segmentistä ja vaijereista. Vaijerivälitteiseen ohjaukseen päädyttiin siksi, että
peräsinakseli on niin lähellä ruoritolppaa, ettei työntövarsiohjaus mahdu tilaan.
Ruoritolpan valinta oli niin ikään vaikeaa ja vei aikaa. Onneksi lopulta sopiva malli
oli myös edullinen.
Vanha ohjaustolppa pois ja ... |
... uusi tolppa tilalle. |
Ohjausvaijereiden taittopylpyrät ruoritolpan alla. |
|
Talvi 2007-08
Syksyn saapuminen käynnisti nyt jo helpommin sujuvan hallin rakentamisen veneen
ympärille. Saimme ahtaan telakka-alueen keskeltä paikan, joka on suojaisempi kuin
aikaisempi. Edellisenä talvena telttamme siirtyi muutaman metrin kovimman myrskyn aikana.
Uutta meininkiä Sindbadin talvitouhuihin tuo Laurin ja Anskun
Aliisa (www.aliisa.net).
Polttoainesäiliö
salongin alle
Kapasiteetti kasvoi: 250 litraa -> 660 litraa
Mantassa oli alunperin noin 250 litraa
polttoainetta, mikä on aivan liian vähän 50 hevosvoiman koneella varustetulle
matkapurjeveneelle. Pitkän pohtimisen jälkeen Hanski päätti poistaa salongin lattian
alta noin 50 litran dieselsäiliön sekä 120 litran vesisäiliön ja käyttää pilssin
kokonaisuudessaan polttoainetta varten.
Hanski hitsasi pilssitankin suoraan runkoon ja sen tilavuus on 400 litraa. Vielä on
asennettava 60 litran säiliö generaattoria ja kamiinaa varten.
Kokonaispolttoainemäärä tulee olemaan noin 660 litraa.
Polttoainesäiliön etulaipio
 |
Siniset putket ovat moottorin ja lämmityslaitteen
imuputket. |
alkuun
Uudet
vesitankit
Kapasiteetti kasvoi: 120 litraa
-> 340 litraa
Alunperin vettä oli noin
120 litraa, joten sitä oli saatava lisää. Alkuperäinen vesitankki joutui väistymään
polttoaineen tieltä ja edessä oli uusien vesisäiliöiden hankkiminen ja sijoittaminen
veneeseen. Salongin punkanaluset olivat tyhjää varastotilaa, joten paikka oli helppo
valita. Tämä on ihanteellinen paikka painaville säiliöille, sillä ne ovat keskellä
venettä ja tarpeeksi alhaalla. Maritimilta löytyi valmiina sopivia muovisäiliöitä,
joiden yhteistilavuus on 340 litraa. Lisäys 15.1.10: Kesällä 2009
todettiin, että muovisäiliöiden kannet vuotavat! Ei kiva. Miksi nykyään ei saa
toimivaa tavaraa.
Kevät ja kesä 2008
Pukspröötti
ja keulapotkuri
Kevättalven aikana
valmistui pukspröötti sekä paikat kahdelle ankkurille. Uusi, sähköinen ankkuripeli
asennettiin paikoilleen.
Keulapotkuri
odottaa vielä viimeistelyä, mutta reikä on pohjassa ja putki hitsaamista vaille (kuvat
vasemmalla).
Näiden töiden kiirehtiminen rauhottui, sillä saimme kaupungilta erikoisluvan olla maissa
läpi kesän (Helsingin kaupunki omistaa pursiseuran maan ja määrää, että
veneiden on oltava vedessä viimeistään 15.6.) Helpotuksen huokaus! Talon purkaminen ja
uudelleen rakentaminen on iso työ, jolta säästyimme. Sindbadin vesillelasku oli 3.5.,
minkä jälkeen talostamme saakin paremman käsityksen. Kommentti kesän jälkeen:
mitään halpaa lystiä tämä ei ollut, veloitus 465 euroa kuukaudelta! Maksoimme ajalta
11.6.-14.9. yhteensä 1440 euroa siitä ilosta, että vene sai olla kuivalla maalla. Ainoa
lohtu on se, että työtä ja vaivaa oli vähemmän. Syksyllä pelkästään teltan
liepeiden laskeminen ja kiinnittäminen sekä päätyjen peittäminen vei kolme kokonaista
työpäivää. Ensi kesäksi veteen.
Iso se on!
|
Kesähelman pituus on mini.
|
alkuun
Targakaari
ja tuulilasi
Targakaari valmistui alkukesän aikana ja tuulilasin suunnittelu on päässyt hyvään
vauhtiin. Kummatkin ovat töitä, jotka vaativat paljon miettimistä ja zoomailua. Hanski
teki ensin rimasta mallit, mittaili korkeuksia ja mietti kulmia, kävi välillä
katsomassa muiden veneiden ratkaisuja.
Targakaaren tuet ovat paksua putkea, jotka toimivat takatilan tuuletusputkina. Samalla
tehtiin uusi takakaide ja kulkuaukko siirtyi sivuun. Keskelle peräpeiliä tulee
tuuliperäsin, joten siitä ei mahdu kuitenkaan kulkemaan.
Mielenkiintoista nähdä miten targakaari istuu kokonaisuuteen sitten kun vene on oikeassa
elementissään, vedessä. Teltan sisällä tai maasta käsin on vaikea hahmottaa
lopputulosta.
Aika korkeahan se on... |
|
Ennen tuulilasiprojektia
sisältä irrotettiin kattopaneelit, koska rakennelma on pultattava kannen läpi. Sisusta
näyttää entistä kaoottisemmalta (meinasin kirjoittaa lohduttomammalta, mutta
yritetään olla positiivisia :). Kannelta irrotettiin vinssit ja köysilukot. Jäljelle
jäi kymmeniä reikiä, jotka hitsattiin umpeen.
Veneen rakennusta on hidastanut ja haitannut - mikäs muu
kuin "oikea" työ. Hanski tekee pitkiä, raskaita päiviä eikä veneelle jää
kuin viikonloput. Ja joskus olisi levättäväkin. No, vietimme sentään kesäkuun
mopo-lomalla Euroopassa.
Jatketaan tähän lokakuun 2008 päivitys tuulilasista:
kehikko on valmis ja sitä on hissattu ylös-alas riippuen siitä onko jokin työvaihe
ollut helpompi tehdä maassa tai onko menossa taas yksi lukemattomista zoomauksista.
Tuulilasin päälle tulee kova katto, luultavasti teräslevystä (lisäys
15.1.10: katto tehtiin lasikuidutetusta vanerista), jonka teko noudattaa tuttua kaavaa:
ensin malli pahvista ja rimoista, minkä jälkeen zoomailua, riman vaihtoja, zoomailua,
kulman korjausta jne. Oivana neuvonantajana on toiminut Eero Harilainen,
miehellä kun on ammattisilmä näille kaikille linjoille ja kulmille.
Tuulilasin katon päälle tulee levanki. Näin avotila saadaan
tilavammaksi. Tämä on ratkaisu, jota jotkut eivät ymmärrä. Se saattaa hieman kaventaa
isopurjeen säätömahdollisuutta ja sitä kautta heikentää purjehdusominaisuuksia,
mutta jälleen kompromissi: levanki muualla kuin avotilassa lisää mukavuutta. Emmekä
usko, että sillä on Mantan tyyppisessä veneessä paljoakaan vaikutusta
purjehdusominaisuuksiin.
alkuun
Parraslista
Hanski päätti poistaa reunalistan,
jonka alla hän epäili olevan ruostetta. Rälläkkä raikui, kipinät suihkusivat ja
teltta oli sakeana savusta - mutta se kannatti, ruostetta löytyi. Uusi parraslista
tehdään tiikistä. Hanski teki sivulle uusia
knaapeja sekä vahvisti nosto-kohtaa (eli kuvassa näkyvään koloon voidaan pujottaa
liina tai koukku ja nostaa vene ylös).
Knaapi a la Aulin
|
Knaapi nro 2 a la Aulin sekä
taustalla valmis parraslista.
|
Syksyllä parraslista meni kokonaan uusiksi. Yhtenä
aamuna kesken kahvinjuonnin Hanski hihkaisi, että nyt keksin! Minä olin tietenkin
puhunut niitä-näitä jonkin aikaa, mutta selvästi miehen ajatukset olivat muualla.
Partaaseen hitsattaisiin ällän muotoinen teräslista, jonka päälle tiikkilauta on
helppo kiinnittää. Siispä jo hitsatut pienet kiinnikkeet pois ja L-rauta tilalle.
Tarkoittaa noin 50 metriä hitsaussaumaa, koska on hitsattava sekä ulko- että
sisäpuolelta. Samalla myös maalaus meni uusiksi. Ja ennen uutta maalausta
hitsaussauma oli hiekkapuhallettava. Näin! Nyt on muutamalla virkkeellä kuitattu iso
työ. On tämä kirjoittaminen sentään helppoa.
Lisäys kesäkuussa 2009: Parraslista on
vihdoin valmis ja siitä tuli upea! Tiikkien työstäminen, taivuttaminen, kiinnittäminen
ja viimeistely oli valtava urakka. Perä on sen verran kaareva, että siihen Hanski ja
Reiska eivät saaneet puuta taivutettua, vaikka rakensivat omatekoisen höyrystimen.
Peräparras tehtiin osista. Lopuksi parraslista käsiteltiin viiteen kertaan Coelan-nimisellä aineella, joka on
puupintaan tarkoitettua polyuretaania - eli muovia. Hyväksi havaittu ja kovasti kehuttu
puuvenemiesten keskuudessa, vaikka siinä porukassa lienee niitä, jotka eivät tiikin
päälle vetäisi mitään.
Salonki
ja pentry
Syksyn 2008 suuria töitä ovat olleet tuulilasin lisäksi sisustan puutyöt, joihin
Hanski on onneksi saanut apua. Ammattipuuseppä Mikael Holmström
(Veistokaari Oy) valmistaa keittiön osat sekä rappuset, salongissa häärää
remonttimies Reiska.
Puutöitä on hankaloittanut kunnollisen materiaalin puute. Samanlaista tummaa mahonkia,
jota Mantan sisustamiseen on käytetty, ei löydy mistään. Eikä muutenkaan laadukasta
puuta. Pentryä varten ajoimme hakemaan puutavaraa Haminasta saakka. Seppälän
venetarvikkeella (www.seppalan-venetarvike.fi)
olikin erinomaista tavaraa varastossa.
Purettu pentry. |
Rappuset on purettu pois. Tumma levy on konekoppa. |
Keittiö oli mielestämme
epäkäytännöllinen, joten se purettiin kokonaan ja rakennettiin uudestaan.
Allaskaappiin sijoitettiin kuumavesivaraaja ja pumput. Vettä saa sekä sähkö- että
jalkapumpulla.
Penrty alkaa saada muotoaan. Kylmäboksi on valkoisen
pöytäpinnan alla takaseinällä, yksi allas salonkiin päin. Tilaa on vähän, mutta
pysyypä kokki ainakin ruudussaan.
Oikealla allaskaapin alusta: 25 litran lämminvesivaraaja, putkia, letkuja sekä tärkeä
vedensuodatin. |
 |
alkuun
Generaattorin
asennus
Pienen joululoman jälkeen
Hanski jatkoi hommia veneellä. Vuorossa oli generaattorin asennus - taas pari sanaa,
joiden taakse kätkeytyy tuntien ja tuntien työ. Sata kiloa painavalle genulle oli
löydettävä paikka ja tehtävä peti. Generaattori sijoitettaisiin takaboksiin, mutta
koska se ei mahtunut luukusta, Hanski teki uuden luukun. Vanha suljettaisiin
epäkäytännöllisenä kokonaan. Seuraavaksi tiellä oli avotilan poistoputki, johon oli
tehtävä muutama mutka. Generaattorin alle on asennettava levy, joka on puolet sen
painosta eli tukeva ja painava alusta. Mistä sellaisen saisi? Onni ja Sindbadin
romuvarastot tulivat taas kerran mukaan. Hanski löysi kolme senttiä paksun 40 x 50 cm
kokoisen teräslevyn, jonka hän asensi takaboksiin. Joku voisi laskea tuon kokoisen levyn
painon... mikä onkaan raudan ominaispaino...? Lisäys myöhemmin: saimme
ammattimiehen kommentin, ettei Mastervoltin ohjekirjassa neuvottua aluslevyä
välttämättä tarvita, joten ehkä se poistetaan joskus, mikä keventää perää noin
50 kg. Perämoottorin painon verran.
 |
Joulun jälkeen Hanski ja Reiska vinssasivat 100 kg painavan
generaattorin veneeseen ja paikoilleen takaboksiin. |
|
|
alkuun
Sauna
Veneellä on tapahtunut alkuvuodesta 2009 niin paljon,
etten pysy päivityksessä perässä. Vanha vessa on purettu ja sauna valmis
kattopaneeliin upotettuja "tähtitaivas"- ledivaloja myöten. Vessanpöntön,
lavuaarin, kiukaan ja suihkun paikkoja mittailtiin tarkasti, sillä tilaa on vähän.
Paneeliksi ja laudepuuksi valitsimme tervaleppää. Lattiamateriaalin vaihtoehtoja ei
juuri ollut, muovimatto tai lasikuitu, joten sen jälkeen kun lattiaa oli hieman
tasoitettu betonilla, päälle liimattiin muovimatto. Löysimme hauskan rantakivikuvion,
joka tuntui sopivan veneeseen.
Päädyimme hinta/laatu pohdinnan jälkeen Harvian 2,1 kW:n sähkökiukaaseen. Se saattaa
olla liian pieni teholtaan, mutta aika näyttää. Jos näin on, täytyy vaihtaa 2,9 kW:n
vastuksiin. Saunan nurkkaan asennettiin septitankki, sillä entisen paikalle tuli kamiina.
Hanski haaveilee jo löylyistä. |
Tosi vaikea saada pikkusaunasta kuvaa, mutta tässä lauteet
ja kiukaan kulmaa. Sauna on söpö. |
Lisäys myöhemmin: Hanski totesi
heinäkuussa Mantan löylyt mahtaviksi! Kiukaassa (2,1 kW) riittää teho, vaikka
pelkäsimme sen olevan liian pieni. Ja jos löylyä on Hanskille tarpeeksi, on sitä
tarpeeksi kaikille muillekin. Suihku on myös jo paikoillaan. Lattiakaivossa on
automaattipumppu, joka toimii sekin hyvin.
Lisäys 2.: genun pörinä on tietysti haitta, varsinkin kun se on
pidettävä käynnissä niin kauan kun haluaa kiukaan kunnolla sihahtavan. Kuten jo
aiemmin on todettu, veneenrakennus on kompromissipuuhaa. Kaasu- tai dieselkiuas ei olisi
mahtunut Mantan pieneen saunaan. Parempi pörinäsauna kuin ei saunaa lainkaan.
Kamiina
on paikallaan ja Hanski asensi regulaattoriin kardaaniripustuksen, jotta se toimii
purjehtiessakin (on aina veneen suhteen vaakatasossa ja poltin saa öljyä). Öljyletkut
on vedetty, metallinen aluslevy asennettu ja savupiippu asennettu vessan kautta kannelle.
Savupiippua ei ole eristetty kuten Kristiinassa, vaan sitä suojaa metalliristikko.
Sauna/wc/suihkutila on siis aina varsin lämmin paikka silloin kun kamiina palaa - hyvä
vaatteiden kuivatukseen.
Kamiinan regulaattori on kardaaniripustettu, joten lämpöä
piisaa seilatessakin. |
Kamiinan savupiippu on vessa-saunan puolella. Siellä on
hyvä kuivata vaatteita. |
Lisäys myöhemmin:
kamiinan piipun ulko-osan tekemiseen kului päivä. H-mallin on todettu vetävän
parhaiten ja se myös estää veden pääsyn sisään. Ja kamiina toimii loistavasti (siis
ainakin maissa ;-)). Toinen lisäys: savupiipun alareunaan lisättiin
pieni luukku vedon parantamiseksi, sillä kun purjeet ovat tiukalla, syntyy alipaine, joka
pössäyttää savut sisään. Kolmas lisäys: Savupiippu eristettiin
Skotlannin reissun jälkeen, jotta se vetäisi paremmin (katso päivitys 6.9.) Neljäs lisäys: eristeet poistettiin,
koska ne eivät vaikuttaneet ongelmaan. Genuaa leikattiin korkeammaksi, mikä sai kamiinan
palamaan myös tiukalla luovilla. Ostoslistalla on piipun päälle tuleva
"propelli", jos se vielä avittaisi.
Putkenpätkästä se syntyy... |
Valmis piippu paikoillaan. Taustalla Emma Bluen
Harri ja Orvokki - veneenrakentajanaapurit. |
Alkuun
Sähkötyöt
Sähkötyöt ovat tyypillinen esimerkki isosta työstä, jota emme osanneet ennakoida.
Tarkemman tutkimisen jälkeen valkeni, että sähköt oli tehty sinne päin... käytetty
vanhanaikaisia posliinisulakkeita ja väärin mitoitettuja johtoja. 12 voltin kaappia
kuvaa parhaiten sana hässäkkä. Maasähkökaappi oli asennettu navigointitilan ylle
niin, että pöydän ääressä istuja löi siihen päänsä. Laturi oli liian pieni
uusiin akkuihin. Ei auttanut muu kuin uusia koko sähköjärjestelmä. Ostimme uuden
maasähkökaapin, 12 V sähkötaulun, invertteri-laturin, 12 V moottorilaturin sekä
satoja metrejä sähköjohtoa.
Kaksi 200 Ah:n akkua on sijoitettu hitsatun kehikon päälle turkkilevyjen alle. Yksi akku
painaa 65 kiloa, joten niiden sijoitus ei ollut ihan pikkujuttu. Tila on ahdas ja siihen
jo asennetut vesitankkien sulut oli siirrettävä allaskaappiin, joka puolestaan tuli niin
ahtaaksi ettei sinne tahdo saada vedettyä vesijohtoja.
Maalaus
ja kansimatot
Kansi ruiskumaalattiin juuri ennen vappua kahteen kertaan Hempelin
puolihimmeällä polyuretaanimaalilla. Puolihimmeässä maalissa klommot ja muut
pintavirheet eivät näy yhtä hyvin kuin kiiltävässä. Samalla maalilla maalataan myös
kyljet, mutta ennen kuin ne saavat maalisuihkun, maalataan kansi vielä kolmannen kerran
muutaman pälvipaikan takia (maalia toki kannessa on, mutta pinta jäi jostain karheaksi).
Vesilinjaa korotetaan täysin mutu-arvioon perustuen 8 cm, mutta jätämme suosiolla
vesilinjaraidan nyt maalaamatta, koska se on iso työ, eikä sen asettumisesta voi olla
varma. Arvioimme, että painoa tulee lisää noin puolitoista tonnia.
Kannelle liimataan Treadmaster-matot liukuesteeksi, niin kuin
Kristiinassakin oli. Värikin on sama: ruskea. Valkoista harkittiin, mutta ruskea kerää
auringonpaisteessa lämpöä, tropiikissa ne tietenkin polttavat jalan alla.
Suunnitelmiimme lämmön keruu sopii kuitenkin hyvin ;-). Mattosapluunat tehtiin vapun
jälkeen. Kevyttä, mutta aikaa vievää työtä. Nyt matot odottavat leikkaamista ja
liimaamista.
Keskelle kattoa, tuulilasin eteen on asennettu pieni ikkunaluukku, jotta saadaan
ilmanvaihtoa. Siitä näkee myös mastolle, ennen ei mistään sisältä nähnyt.
Tuulilasi on saanut "lasit" eli polykarbonaattimuovit sekä maalipinnan.
Lisäys kesäkuussa 2009: Kansi on nyt maalattu yhteensä kolmeen kertaan
ja kyljet kaksi kertaa, hyvältä näyttää. Matot on leikattu ja liimattu.
Valmiina kylkien maalausta varten. Kannelle ei saa leijua
maalisumua. |
Kansimatot paikoillaan, skuuttikisko odottaa kiinnitystä. |
Alkuun
Teltta pois ja veteen!
Lähes kahden vuoden kuivilla olon jälkeen Manta pääsee perjantaina 5.6.2009 veteen.
Teltta on purettu, kamat siivottu ja tehty monia pieniä töitä vesillemenoa varten,
kuten sudittu myrkkymaalia kriittisiin kohtiin, teipattu runkoon nimi, kotipaikka ja
rekisterinumero, kiinnitetty lokin anturi sekä asennettu keulapotkurit.
Varsinaisen potkurin, uuden J-propin, kohdalla sattui uskomaton
kömmähdys: potkurin lavat oli tehtaalla asetettu väärin. Me emme sitä hoksanneet,
mutta kommodorimme Pena Kotilainen on tarkka mies, hän pysähtyi
katsomaan potkurin lapoja ja totesi, etteivät ne noin voi olla. Aika moni
kääntölapaista on käynyt ihmettelemässä sen kiinnityksen jälkeen, mutta kukaan muu
ei ole hokannut mitään. Ajossa olisimme luultavsti ihmetelleet, miksi potkuri jarruttaa,
vaikka veden paineen pitäisi kääntää lavat. Pitkän puhelun jälkeen J-prop
lähetettiin pikakuljetuksella Mepratuotteelle,
josta se tuli yhtä pikaisesti takaisin, lavat oikein päin. (Katso varusteet-osiosta lähikuva potkurista.)
10.6.2009:
Vene on vedessä ja nyt lähdemme hyvin ansaitulle (tai Hanskin
ansaitsemalle) patikkalomalle Lappiin. Toivottavasti käsien jännetupet ja
niveltulehdukset paranevat, kun rasitukseen joutuvat jalat. Jaksaa mies sitten taas
vääntää...
14.7.2009:
Hetta-Pallas -patikkamatka (puolet ajasta vaakasuorassa sateessa maisemia näkemättä)
taisi olla juuri oikea piristysruiske, sillä tulosta on kuukaudessa tullut. Hanski muutti
veneleskeksi Mantaan (Auli on maalla kirjoittamassa uusinta kirjaansa), joten heti kun
silmät saa auki, on työmaa edessä. Kuvat kertokoon edistyksestä, vaikka myös paljon
näkymätöntä on tehty.
Mastoon tuli joukko uusia antenneita (VHF/AIS, TV) sekä
tuulianturit. Johtoja riitti pujotettavaksi. Laitteet ovat kuitenkin vielä asentamatta. |
Purje paikoillaan, skuuttikiskot kiinni, takastaageissa
SSB:n eristimet, savupiippu (köysivyyhden alla). Pelkästään piipun tekemiseen meni
päivä. |
Lakatut kaapiston ovet tuotiin verstaalta veneelle ja
varastosta sohvatyynyt, jotka eivät enää sovi, mutta tungettiin jotenkuten paikoilleen.
Alkaa näyttää jo kodilta. |
Vuoden paketissa odottanut Mastervoltin genu lähti napista
käyntiin! Hanski tarkkailee genun ohjainpaneelia (harmaa), jolle on kokonainen oma
ohjekirjansa. Alla laturi-invertterin paneeli, jossa portaaton latauksen säädin ja
kaikkea, mihin emme vielä ole perehtyneet. |
7.9.2009
Kolmen viikon purjehdusloma elokuisessa Suomen saaristossa
Söderskär.
|
Tuntisiko entiseksi?
|
Pääsimme elokuussa
purjehtimaan, mikä on todella tärkeää testauksen vuoksi. Veneeseen on tehty niin
paljon rakenteellisia muutoksia, ettei pidemmälle voi lähteä ennen kunnon röykytystä
ja käytännön kokeiluja. Mutta ah, oli se myös niin mukavaa pitkästä aikaa! Lisäksi
sää hemmotteli meitä, aurinko paistoi ja oli yli 20 astetta lämmintä. Seilasimme
ristiin rastiin Saaristomerta, mikä oli kiinnostavaa yli 10 vuoden tauon jälkeen.
Veneitä oli liikkeellä vähän ja kertomukset täpötäysistä satamista jäivät
meidän kohdallamme edelleen toisten kokemuksiksi. Jos jotain ääripisteitä pitää
antaa, niin Turussa ja Jurmossa käytiin sekä
vietettiin useampi päivä Tammisaaren Modermaganissa. Siellä testasimme
uutta jollaa ja perämoottoria. Hyvin toimii! Teimme retkiä lähisaariin ja jopa viiden
mailin päähän Prediumiin (mikä kummallinen paikannimi).
 |
 |
Kaikki toimi jokseenkin moitteettomasti,
vaikka isopurjeen skuutille ei ollut vielä omaa vinssiä, mikä aiheutti pari kertaa
kovassa tuulessa hankaluuksia. Ison levanki tuulilasin katolla toimi hyvin. Uusista
laitteista on asennettu vain karttaplotteri, jonka käyttöön
totuttelimme, mutta vanha (1996!) läntisen Suomenlahden merikartta oli esillä eikä
maisemanavigoinnin harjoittaminen pitkästä aikaa ollut pahasta. Sauna oli tietenkin
ahkerassa käytössä ja jo aiemmin todetut makoisat löylyt olivat edelleen kosteat ja
hyvät.
Yksi - ja valitettavasti iso - ongelma on paino.
Vene ui liian syvällä, varsinkin perä. Vettä tulee 7-8 solmun vauhdissa sisään
avotilan poistoputkista ja moottorin pakoputki on ajoittain veden alla. Manta painoi
vesille laskiessa autonosturin vaa'assa tankit tyhjänä ilman rikiä 12,2 tonnia ja nyt
lähemmäs 14 tonnia. Syynä eivät ole pelkästään muutokset, sillä saman verran kun
uutta on rakennettu, on vanhaa (ja painavaa!) sisustaa kannettu ulos. Tietenkin
monenlaista uutta on asennettu: genu, akut, targakaari, tuulilasi, tiikkireelinki,
keulapotkuri... Mutta silti. Varsinkin perän painuminen näin syvälle oli yllätys.
Kölipainoa emme tiedä, koska entinen omistaja ei sitä muistanut. Manta on jäykkä ja
kantaa hyvin purjeensa, joten kölipaino saattaa olla ylimitoitettu. Pitää päästä
vielä avomerelle ja kovaan keliin testailemaan ja arvioimaan kölipainoa.
Paino-ongelmaan on mietitty useita ratkaisuja, joista helpoin on poistaa painoa kölistä
(elleivät lyijy ja betoni ole sekaisin). Myös perän pidennystä on harkittu... kyllä,
ihan vakavissaan! Tuollainen jatkettu "uimataso" olisi sitä paitsi kätevä.
Mitä sitten tehdäänkään (tai siis Hanski tekee) vie se aikaa ja voimia jäljellä
olevilta töiltä. Niitäkin kun tosiaan vielä riittää.
Salonki muuttui sen verran etteivät vanhat patjat ja tyynyt sovi, vaan ne on muutettava.
Tuulilasin jatkeeksi on teetettävä kuomu. Tuulilasin vanerikatto on väliaikainen.
Avotilan tiikit puuttuvat, samoin kaikki tarttumakahvat. Sisätilojen valaistus on kesken.
Tutka, VHF ja SSB on asennettava, samoin kaikki mittarit (tuuli, kaiku, loki).
Asennustöitä hidastaa selkeiden asennusohjeiden ja käyttöoppaiden puute, puhumattakaan
että ne saisi suomenkielisinä.
Uusi - käytetty - puomi on ostettu ja sen asennus on meneillään. Vanha puomi oli liian
heppoinen. Ja kaasujousella varustettu puominkannatin odottaa varastossa.
Kasnäs-Hanko (25 nm) sujui kovassa laitamyötäisessä 3,5
tunnissa! Huippunopeus oli 9,6 kn, keskinopeus 7 kn. Varpaat kastuivat. |
Seuraavana päivänä tuuli kääntyi ja taas mentiin
myötäisessä, nyt avotuulessa. Vieressä sinnitteli iso purjevene, joka ajoi
moottorilla! Ei päässyt ohi. Jurmo-Kasnäs 5,5 tuntia.
Genaakkeri toimii hyvin nyt kun sitä on hieman lyhennetty. |
Alkuun
29.11.2009
Ennen veneen tyhjennystä ja töiden
jatkamista Manta osallistui Sindbadin Noin kolme kertaa Pihlajasaaren ympäri
-kilpailuun ja tuli tasoituksella kolmanneksi. Syyskuun lopulla Hanski kävi
kavereiden kanssa Pranglissa ja lokakuun alussa teimme vielä pienen
syysseiluun. Se sattui olemaan yksi syksyn kovatuulisimmista viikoista, parhaimmillaan
puhalsi reilusti yli 20 m/s, joten saimme testata venettä kunnon kelissä. Ensin
painelimme myötiksessä Kaunissaareen, sieltä vastatuulessa yhdellä
(!) Harmajan kohdalla otetulla vendalla Lähteelään. Ettei jäisi
väärää käsitystä: kovimmat myrskypäivät olimme satamassa. Autioissa
satamapaikoissa oli hieno tunnelma, joista vasemmalla olevat kuvat kertokoon.
 |
 |
Manta ja Merianu -
Stormwind 40 ja Eastwind 44 - Viron Pranglissa syyskuussa 2009.
Kuvat Jorma Julku. |
Rikimuutokset
Jo viime talvena, kun Manta oli teltassa,
Hanski poisti kannesta rissat, pylpyrät ja köysilukot, sillä halusimme muuttaa
purjeiden noston ja säädöt tapahtuvaksi mastolla. Mastoon kiinnitettiin reivi- ja
nostinvinssit. Kaikki maston sisällä kulkevat sähköjohdot vaihdettiin ja lisäksi
vedettiin antennijohdot. Huippuun asennettiin tricolori. Märssykorin teettäminen ja
asennus on jäänyt mainitsematta, se valmistui jo keväällä. Purjehdusten jälkeen
masto laskettiin alas ja rikityöt jatkuivat. Masto saatiin takaisin pystyyn reilu viikko
sitten, marraskuun 19. päivä.
Vanttiruuvit vaihdettiin samoin kuin kaikki vantteja kiinnipitävät, maston
läpi menevät pultit. Sellainenhan meiltä katkesi (kyllä, 12 mm teräspultti katkesi
naps) keskellä Etelämerta matkalla Uusi Seelanti - Ranskan Polynesia. Mantan kolme
pulttia olivat 20 vuotta vanhoja, kierretangosta pätkäistyjä. Tilalle tuli
haponkestävät 16 mm tangot, joiden päähän on sorvattu kierteet. Kierre saattaa olla
heikko kohta, sillä siitä kohdasta Kristiinan rikipultti katkesi, mutta teräksen
väsyminen eli ikä lienee yksi kestävyyden osatekijä. Takastaagi uusittiin siten, että
topista saakka tulee tuplastaagi, joista toinen, eristetty, toimii SSB-puhelimen
antennina. Lisäksi uusittiin kaksi vanttia.
Puomi tuntui liian heppoiselta ja se meni vaihtoon. Uusi puomi on
kookkaampi kuin entinen, mutta yllättävän kevyt. Onneksi. Dirkki vaihtui kaasujousella
varustettuun puominkannattimeen.
 |
Vanha ja uusi puomi (vas.) sekä
puominkannatin (yllä). |
Genuan rulla sai seurakseen fokkarullan.
Kansitöiden aikana teltassa Hanski oli tehnyt tarvittaat muutokset kahden rullan
kiinnittämiseen kannelle ja nyt mastoon asennettiin toisen rullan kiinnityshela. Myös
rullaan tuleva fokka, 22 neliöinen SC-vaakaleikattu dacronpurje
varustettuna UV-suojalla, on valmis, se tilattiin WB-Sailsilta. Rikivaijereiden hankinnoissa sekä rullan
mitoittamisessa ja viimeistelyssä olemme käyttäneet Pilven Veikkoa Vene Bremeriltä.
Puomin lisäksi ostimme spiirapuomin,
jonka pituuden pähkäily onkin mielenkiintoinen juttu. Miten määrittää genuan
spiiraamiseen tarkoitetun puomin pituus, kun purje ei ole paikoillaan? Puomia tullaan
joskus käyttämään myös spinnun kanssa, mutta tällä hetkellä meillä ei pallokasta
ole. Spiiran hankkiminen ei ollut niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa. Ostimme
erikseen päät, puomiputken ja mastokiskon.
Rikitöiden lisäksi vanhat salongin patjastot
on saatu muutettua sopiviksi. Kangas on 20 vuotta vanhaa autoverhoilukangasta, mutta
edelleen jokseenkin kuosissa. Nappa
Verhoomon Kati ompeli meille lisäksi myrskypunkan laidat, vinssisuojukset ja
köysipussin. Työn alla on sprayhood, mutta siitä kerromme jatkossa.
Alkuun
Ja lopuksi:
Aulin uusin merihistoriakirja ilmestyi kuluneella viikolla. Todellisella
kunnioituksella? -nimisen teoksen on kustantanut Rauman merimuseo ja se perustuu merikapteeni Frans Torkin
152 kirjeeseen, jotka hän kirjoitti varustaja Gabriel Granlundille
1895-1900. Kirjan voi ostaa Rauman merimuseosta (38 e) tai kirjakaupasta (ainakin John Nurminen Marine ja
Akateeminen).
Klikkaa kirjan kansi suuremmaksi
Kerron merikapteeni Torkin
ja fregatti Hoppetin matkasta Tasmaniasta Uuteen Kaledoniaan Venemessuilla
lauantaina 13.2. klo 16-16.30 (Ballroom 2) sekä torstaina 18.2. klo 15.30-60
(Ballroom 1). Tervetuloa kuuntelemaan minkälaista kauppalaivaelämä oli vuonna
1899! Kirjaa myydään Rauman merimuseon messuosastolla erikoishintaan.
Lisäys 15.4.: Rauman merimuseon johtaja
Hannu Vartiainen merimuseoiden yhteisosastolla.
Alkuun
15.1.2010
Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä!
Jos teltan pystytys olikin helppo tänä syksynä, sai siitä maksaa kestävyydessä.
Joulukuun (20.12.) myrskytuuli heitti työpajan mereen. Osa tukiputkista vääntyi ja
telttakangas repeytyi. Saimme kerättyä tähteet ja peiteltyä tavarat pressun alle juuri
ennen joululomalle lähtöä. Nyt kaikki on peittynyt lumeen. Vanha viisaus pätee: halpa
ei ole kestävää - ainakaan meren rannalla.
Sisustan puutöitä on jatkettu Reiskan
avustuksella, muun muassa yksi uusi kaappi on syntynyt. Hanski ja Harri Halme,
jolla on kokemusta lasikuitutöistä, tekivät tuulilasin katon. Vanerilevyyn vedettiin
päälle lasikuitua, kittiä ja maalia. Alapuolelle vedettiin coelania.
Väritön lasikuitu... |
...kittaus ja hiominen. |
15.4.2010
Kevätkunnostus vihdoin vauhtiin
Pahoittelen harvaa päivitystahtia, mutta sekä Manta että me olemme olleet talvitauolla.
Meinasin kirjoittaa, että talviunilla, mikä Mantan kohdalla on totta, mutta me emme ole
uneksineet, vaan nauttineet lumisesta talvesta. Kohokohta oli ahkiovaellus - monestakin
syystä...
Nyt Hanski on jo kuukauden ahkeroinut veneellä ja on aika kirjata tehtyjä töitä.
Siitä tulee itsekin hyvälle mielelle.
Yksi, joka ei pitänyt talvitaukoa, oli Jorma
Julku Lappeenrannassa. Hän teki meille talven aikana avotilan tiikit ja
luukuntallin - upeaa työnjälkeä! Odottakaahan, kun saamme luukuntallin paikoilleen
lakasta kiiltävänä. Tässä vaiheessa vasemmalla työkuvia alkupaloiksi.
Talven dramaattisin tapahtuma melkein poltti veneen.
Akkulaturi-invertteri meni oikosulkuun ja alkoi palaa, mutta onneksi Hanski oli silloin
veneellä. Laite lähetettiin maahantuojalle ja saimme uuden samanlaisen takaisin. Vian
syytä emme tiedä.
Sähkötyöt ovat jatkuneet. Kaikki sisävalot ovat nyt ledejä: upotetut
kattovalot salongissa ja keittiössä, valonauhat kirjahyllyjen edessä ja lieden
yläpuolella, lukuvalot makuuhytissä. Led-kulkuvalojakin aikanaan etsittiin, mutta
silloin ei oikein löytynyt tarpeeksi tehokkaita. Polttimot voinee myöhemmin vaihtaa.
Hanski teki tarkoituksella huolellista työtä vetäessään isoja, 30-70 neliöisiä
sähkökaapeleita: puristi ja tinasi päät. Viikko sitten Pajalahden veneilykoulun
sähkökurssilla kerrottiin, ettei sähköjohtojen päitä saa tinata, sillä se aiheuttaa
korroosiota. Tällä kertaa ei olisi kannattanut olla niin huolellinen.
Olimme hankkineet galvaanisen eristimen sähkövuodoilta suojautumiseen, mutta kurssin
oppi oli se, että eristin suojaa ainoastaan kahteen volttiin saakka - kun jo
Sindbadin rannassa voi olla 20 voltin vuotoa. Oikea tapa suojata teräsvene
sähkökorroosiolta on suojaerotusmuuntaja, kerrottiin kurssilla. Sellainen
tilattiin, vaikka se maksaa paljon. Jospa nyt vihdoin päästään korroosiosta eroon.
Laiteasennukset ovat melkein loppusuoralla. Mittarit, tutka, AIS ja SSB
on asennettu jo aiemmin paikoilleen laitettujen plotteri-GPS:n ja VHF:n lisäksi, joskin
VHF:n väliaikainen paikka vaihtui vasta nyt pysyvään. Tämän työn ehkä suurin tuska
on Simradin laitteiden suomenkielisten asennusohjeiden puute. Maritimin palvelualttiin henkilökunnan avulla laitteet
ja simnetit on saatu toimimaan. Lukuun ottamatta tuulimittaria, joka ei toimi. Hanski haki
mastosta anturin tutkittavaksi, mutta siitä ei löytynyt vikaa. Päänvaivaa on
aiheuttanut vanhojen laitteiden, SSB:n ja Pactorin, piuhojen etsiminen ja kytkentöjen
muisteleminen. Myös wlan-antenni odottaa asennusta, kun joitakin komponentteja puuttuu.
Puutöitä on tehty, lähinnä lakkausta ja salongin kaapiston
viimeistelyä. Salonkiin tehtiin toinen astiakaappi sekä paikka stereolle (autostereo).
Navigointitilaan rakennettiin kirjahylly.
Jo syksyllä 2008 Mikael Holmströmin tekemät portaat lakattiin ja asennettiin
paikoilleen. Tässä kohtaa täytyy ihmetellä portaiden työnjäljen huonoa tasoa, onhan
kyseessä arvostettu veneenveistäjä. Puu on täynnä koloja aivan kuin se olisi
tylsäteräisellä höylällä työstetty. Ja me kun ajoimme Hanskin kanssa vartavasten
Haminaan ostamaan priimaa mahonkia. Lisäksi portaat ovat yhden askelman paksuuden verran
liian matalat. Hinta-laatu suhde ei tässä työssä ollut kohdallaan.
Minun vaatimaton osuuteni on käsittänyt hieman puuosien
lakkausta sekä uusien verhojen ompelun - tosin sain vasta ostettua kankaan. Mantan on
syytä olla toukokuun lopulla edustuskunnossa, sillä lähdemme Kotkaan,
Suurten Vesien Seilorien tapahtumaan.
Alkuun
Suurten
vesien seilorit Kotkaan 22.5.2010
Lauantaina 22.
toukokuuta kannattaa tulla Kotkaan. Merikeskus Vellamon laiturissa on Mantan lisäksi
toistakymmentä suomalaista matkavenettä: Cabane III, Lena, Melina, Tinja, Tikki - ihan
vaan muutaman mainitakseni. Veneitä on joka lähtöön: lasikuitua, terästä, alumiinia, puuta ja betonia. Kooltaan, varusteiltaan ja
ratkaisuiltaan kaikki erilaisia. Ja jokaiseen pääsee tutustumaan.
Ohjelma 22.5. Merikeskus Vellamo
Kaikille avoin esitelmä ja paneelitilaisuus Vellamon auditoriossa kello
12-15
- Ilkka Liukkonen: Miten
suunnitellaan ja toteutetaan Karibian kierros.
- Hannu Aulin ja Auli Irjala: Otteita Kristiinan matkalta,
jonka kohokohta oli Alaska, sekä ajatuksia matkaveneen varustamisesta.
- Purjehtijapaneeli, pj Seppo Häyrinen.
Veneet auki yleisölle kello 16-18
Tilaisuuden järjestävät Kotkan kaupunki ja Suomen
merimuseo. Mukavaa, kiitos kutsujille. Nähdään Kotkassa 21.-23.5.!
Kooste Kotkan valokuvista löytyy Picasasta
6.5.2010
Avotila, kuomu ja tutkan testausta
Huhtikuun lopulla Hanski ja Reiska kiinnittivät Jorman
tekemät avotilan tiikkilevyt kiinnitysmassalla suoraan runkoon. Avotila kehystettiin
tiikillä, joiden päälle asennettiin vinssit ja knaapit. Seitsemän kertaa
kaksikomponenttilakalla vedetty luukun talli asennettiin paikoilleen. Sen voi irrottaa
talveksi.
Hannu Iivosen talven
aikana ompelema kuomu saatiin sovitettua paikoilleen. Kangas on erityisen kestävää Sattlerin
Oceanic-laatua.
Tuulilasin katolta puuttuvat vielä
kaiteet, jotka ovat coelaninlla
vedettyä puuta. |
Kuomun lisäksi aiomme teettää
koko avotilan peittävän teltan, mutta
se jää ensi kauteen. Ruorimiehen istuin
puuttuu ja jää ensi talven töiksi. |
Vihdoin työlista - siis tämän kevään
- on lyhentynyt. Saimme vapuksi veneen siivottua sekä patjat ja vuodevaatteet sisään.
Olipa hauska nukkua veneessä, joka näytti kodilta eikä työmaalta. Vappupäivänä
ajoimme koneella umpisumussa Suomenlinnaan viettämään kevätjuhlaa muiden
sindbadilaisten kanssa. Herkullinen, edullinen, äänekäs ja riemukas vappulounas
nautittiin entisellä aliupseerikerholla. Paikalla oli kolmisenkymmentä sindbadilaista,
joten meno ja meininki oli sen mukaista.
Vappupäivän sankka sumu sattui sopivasti, sillä olimme ajatelleet muutenkin testata tutkaa.
Perille päästiin ja oikeasta aukosta sisään, mutta tutka näytti aivan pieleen,
esimerkiksi kuva oli 270 astetta "vinossa". Onneksi AIS näytti, ettei laivoja
ollut liikkeellä. Yritimme itse säätää tutkaa, mutta huonolla menestyksellä, joten
torstaina Maritimin Heinonen tuli apuun. Jouduimme lähtemään merelle ennen kuin kaikki
saatiin säädettyä.
Täytyy sanoa, että ainakin nyt vielä plotterinäyttöön liitetty tutka tuntuu todella
hankalalta käyttää, kun kaikki säädöt ovat monen nappulan ja valikon takana, toisin
kuin vanhassa tutkassa. Tutkaa joutuu joskus käyttämään tilanteessa, jossa on nopeasti
saatava käsitys mitä ympärillä on, eikä silloin ehdi lukea ohjekirjaa, painella
lukuisia nappuloita ja selata valikoita.
Hyviä puolia ovat kartan ja tutkan päällekkäis- ja rinnakkaisnäytöt.
26.5.2010 Wlan
ja viimeisiä hommia
Plotterin ja AIS:in lisäksi uutta verrattuna Kristiinan
matkaan on wlan/wifi eli langaton verkkoyhteys suoraan veneeseen. Olimme saaneet
Kärkkäisen - eikun anteeksi Vesalaisen Jonnalta hyvät neuvot ja aikaa sitten, mutta kun
emme hankkineet antennia ja tikkua silloin, niin niitäpä ei enää ollut myynnissä.
Siis Jonnan suosittelemaa mallia. Oli itse selvitettävä asiaa. Suuntaavan ulkoantennin
valinta ja ostaminen oli vielä aika helppoa, mutta sen yhdistämisestä tietokoneeseen
tiesin vain sen verran, että se tehdään tikulla. Mutta minkälaisella tikulla? Systeemi
ei ollut tuttu ainakaan Ruoholahden tietokonekaupassa, joten oli itse haettava neuvoa
netistä. Tilasin tamperelaisesta verkkokaupasta tikun - vääränlaisen. Se vaihdettiin
ja kun toisesta verkkokaupasta oli tilattu 9 metriä antennikaapelia, niin kaikki osat
olivat kasassa. Juju on siinä, että myös tikku on langaton antenni, mutta antenniosa on
saatava pois, jotta sen tilalle voi kytkeä ison antennin.
Kotkan Suurten vesien seilori -tapahtuma oli hauska ja ilmakin suosi
meitä. Seiloreita ja yleisöä riitti niin Vellamon auditorioon kuin laiturillekin. Oli
kiva nähdä tuttuja ja erittäin kiva tutustua uusiin purjehtijoihin, kuten kylmiä
vesiä kolunneeseen Lenan
miehistöön.
 |
 |
Hanski, Timo Hopeavuo, Pehr
Sandström, Antero Järvinen, Kari
Myyrinmaa. |
Arja Myyrinmaa, Leena Hopeavuo
ja Märtha Sandström Cabane III:n
avotilassa. |
Perjantaina 28.5. lähdemme kolmen
kuukauden kesälomalle suuntana Skotlanti. Saa nähdä miten Manta toimii.
Sunnuntaina Kotkasta tullessa pääsimme ensimmäisen kerran purjehtimaan ja heti meni
ison skuutin pylpyrä vaihtoon liian heppoisena. Ilahduttavaa on, että kaiku ja loki
alkoivat toimia. Tuulimittareissa on jotain outoa eikä Norjan plotterikartassa näy
vuorovesivirtoja, mutta eiköhän tässä selvitä.
Pidämme loman aikana blogia, mikä on
täysin uutta hommaa ja ainakin vielä päivittäminen kangertelee. Valitsin Wordpressin,
olisikohan sittenkin pitänyt ottaa Blogger? Osoite on http://manta2010.wordpress.com/
6.9.2010
Kokemuksia kesäpurjehdukselta
Loma on ohi ja on aika listata kesän aikana kertyneitä
huomioita ja kokemuksia - sekä jatkaa dokumentointia veneen kunnostamisesta. Blogia en
enää päivitä, vaan kerron taas tällä kotisivulla Mantan viimeistelystä. Niin, voi
tosiaan sanoa viimeistelystä, sillä vene toimi hienosti eikä keskeneräistä työtä
enää ole kovin paljon. Joten merkinnät harvenevat ja tämä massiivinen
muutostyö-osuus lähenee loppuaan. Jee!
Ainoa, mikä oli kovalla koetuksella 2,5 kuukauden ja
3000 merimailin purjehduksella, oli miehistön kärsivällisyys. Myrskyt pakottivat
odottamaan, eivätkä lomalaisen hermot meinanneet kestää. Sen sijaan purjehdus oli
nautinnollista. Manta nousee hyvin tuuleen, ottaa isotkin aallot - myös perästä -
kauniisti ja käyttäytyy kaikinpuolin moitteetta.
Autopilotti jaksoi ja pystyi ohjaamaan kaikissa olosuhteissa, mikä
kertoo sen, että Hanskin ohjausjärjestelmä uusine peräsimineen on hyvä. Veneen ylipaino
ei haitannut muuten kuin siten, että vesi tulee avotilan poistoaukoista sisään, mutta
tämä oli tiedossa ja ongelmaan on tulossa ratkaisu. Nyt kesäloman aikana pikaratkaisu
oli tukkia aukot räteillä ja se toimi kelvollisesti, joskaan ei ollut kauniin
näköistä.
Pentry toimi loistavasti, mutta kylmälaite (vesijäähdytteinen
Isotherm) oikutteli usein. Varsinkin kovassa aallokossa se sai ilmaa ja pysähtyi. Ja saunahan
se vasta toimikin! Kuten blogista voi lukea, saunoimme usein. Satamien maasähkö kestää
2,1 kilowatin kiukaan.
Juokseva riki ja siihen liittyvät uudistukset (fallit, levanki,
skuuttikiskot, ison skuutti, skuuttilukot, vinssit) toimivat hienosti - ne kaikkihan
muutettiin alkuperäisestä. Uusi puomi on sopivan mittainen ja tarpeeksi vahva. Reivaus
onnistuu ilman että venettä kääntää tuuleen. Kryssifokka (jota ei aiemmin tässä
veneessä ollut) on kovalla tuulella parempi kuin reivattu genua.
Plotterin, tutkan ja mittareiden kanssa ehti tulla sinuiksi. Oikeassa
tilanteessa on helpompi oppia laitteiden käyttö kuin satamassa. AIS on loistava apu
nimenomaan avomerellä. Simradin plotterin logiikka ei aina mennyt yksiin meidän
ajattelutapamme kanssa, mutta kumpaa siitä syyttää, suunnittelijaa vai meitä? Kun
kaikki toiminnot ovat valikkojen alla eikä niiden logiikka aukea, saa näpytellä ja
hakea, joskus kauankin.
Tutkan käyttö plotterin kautta on hidasta. On muistettava minkä
valikon alta tutka käynnistyy ja tehtävä useita painalluksia. Samoin säädöt ovat
monen painalluksen takana. Kiireessä valitsee helposti väärin ja tutkan käynnistyminen
kestää ja kestää... Tutka on nimenomaan laite, joka tulisi saada viipymättä
käyttöön.
Plotteri jumiutui luvattoman usein. Näytölle tuli teksti "GPS ei laske
sijaintia" ja laite piti sammuttaa. Käynnistyminen kestää hermostuttavan
pitkään. Plotteri myös hukkasi kartat usein eikä löytänyt niitä ennen kuin
muistikortti asetettiin uudestaan asemaan. Normaalia plottereille? Ei ainakaan saisi olla.
Plotterin vuorovesiohjelma on samaa tavaraa kuin ilmaiset ohjelmat internetissa eikä
C-mapin virtatiedoista (virtanuolet) ole mitään hyötyä. Kuulemma jossain muissa
karttaohjelmissa virtatiedot toimivat. Päädyimme käyttämään Reedsin painettua
almanakkaa.
Ihan kaikki ei ollut loistavaa, pitäähän jotain
parannettavaakin olla, ja se on kamiina. Kaikista virityksistä
(kardaaniripustettu regulaattori, ilmaläppä ja H-savupiippu) huolimatta kamiina veti
huonosti ja savutti usein sisään. Sen olimme jo aiemmin huomanneet, että kun purjeet
ovat kryssissä kireällä, kamiina ei tahdo palaa. Nyt sama ongelma oli esimerkiksi
ankkurissa kovalla tuulella. Kerran kun ajoimme kovalla tuulella sulkuun, alkoi sisältä
nousta mustaa savua sulkuportin sulkeuduttua. Sulkukammio aiheutti ilmeisesti alipaineen.
Kristiinan kamiina ei juuri koskaan savuttanut, vaan meillä oli aina lämmin vene. Se on
mielialan ja viihtyvyyden kannalta tärkeää. Ei ole kiva lähteä viileille vesille, jos
tietää että joutuu palelemaan sekä ulkona että sisällä. Kristiinan savupiippu oli
eristetty, mikä vaikuttaa vetoon. Tämä muutos on helppo tehdä Mantaan, ja Hanski onkin
jo eristänyt savupiipun. Nyt on vain päästävä kovaan tuuleen kokeilemaan, riittikö
tämä vai onko keksittävä lisää keinoja.
Tämä tällä kertaa, seuraavaksi tulevista töistä.
9.10.2010
Ylös talveksi
Kamiinan savupiipun eristys ei lopettanut savuttamista. Kun
genuan vetää tiukalle, kamiina alkaa käyttäytyä takaperoisesti: tupruttaa sisään
kuin savukone. Täytyy kokeilla jotain muuta, esimerkiksi sähköistä tuuletinta
parantamaan vetoa.
Sen sijaan toinen iso ongelma, veden tulviminen vauhdissa avotilaan, oli helposti
korjattu. Hanski liimasi kumilätkät avotilan poistoputkien päälle - tai siis tarkemmin
aukon alareunaan, jossa ne roikkuvat päästäen veden avotilasta pois, mutta ei sisään.
Vauhdissa veden paine painaa lätkän tiiviisti aukon päälle eikä vettä tule
pisaraakaan.
Syksy on ollut niin kiireinen, ettei muuta ole ehditty veneellä tehdä. Nyt
purjeet, patjat ja tavarat on viety varastoon, masto on laskettu ja Manta nostettu
kuivalle maalle.
Pohjasta löytyi sähkövuodon aiheuttamaa kuplintaa, vaikka meillä on suositeltu
suojaerotusmuuntaja. Pohja on muutenkin huonossa maalissa, edessä on siis
silikaattipuhallus ja perusteellinen maalaus. Vesiraja on mukavasti merkkaantunut liasta,
joten se saadaan nyt kohdalleen.
Kääntölapapotkurin kunto on hämmästyttävän huono. Potkurin päässä oleva
mötikkä on umpiruostunut ja sinkit ovat kuluneet kokonaan pois. Potkuri tuntui
loppuaikoina tehottomalta pakittaessa ja nyt huomasimme, etteivät lavat käänny
kunnolla.
Potkurin pää on umpiruosteessa.
Outoa.
|
Vesiraja saadaan vihdoin kohdalleen
likarantun avulla. |
19.1.2011
Lähes 300 kg painoa pois
Veneellä on tämän superlumisen talven aikana ehditty
vain käydä lumitöissä sekä avaamassa köli. Kölistä poistettiin 220 kiloa lyjyä ja
60 kiloa betonia. Lyijy lähti moottorisahalla ja betoni piikkaamalla.
Stormwindeissä on yleensä tässä kohtaa köliä polttoainesäiliö, joten painon
poisto tuskin vaikuttaa vakauteen.
Edita ilmoitti lopettavansa Meren selkä taittuu
-kirjan tekijäpalkkioiden tilittämisen, koska kirja ei ole enää ole myynyt. Yhteensä
sitä on myyty vuoden 2009 loppuun mennessä 2188 kappaletta saamieni tilitysten mukaan.
Tilitys - tekijän saama 3 euroa kirjalta - tulee aina jäljessä, joten vuoden 2010
myyntilukua en tiedä. Kiinnostuneet voivat tietenkin näistä luvuista laskea tekijän
saaman huiman palkkion reilun vuoden työlle. Se ei kannusta kirjailijaksi.
Pelastin matkakirjamme makulatuurilta ostamalla joitakin satoja kappaleita.
(Todellakin jouduin siis ostamaan! Rahan kai pitäisi virrata kustantajalta tekijälle,
mutta osasivat kääntää suunnan toisin päin!)
Tästä lähtien teosta voi ostaa suoraan meiltä 20 euron hintaan.
22.5.2011
Pohjan hiekkapuhallus ja maalaus
Päivitysvälit sen kun harvenevat, mutta sehän on
hyvä: Manta alkaa olla valmis! Kevääseen ajoittui pohjan hiekkapuhallus, yksi
viimeisistä isoista töistä. Luultavasti sähkövuodot olivat aiheuttaneet maalipinnan
kuplimisen, joten hiekkapuhallus oli välttämätön. Totesimme kummatkin, että tämä
oli elämämme viimeinen puhallus - toivottavasti. Emme itse tehneet varsinaista
puhallusta, joka on hikistä ja pölyistä työtä, mutta peittäminen ja varsinkin
"hiekan" (alumiinisilikaatin) poistaminen ja putsaaminen oli tarpeeksi raskasta.
Mustaa, pölyävää alumiinisilikaattia lojui noin 2000 kg teltan pohjalla pressujen
päällä, ja se oli käsin kannettava pois. Tavara on painavaa, itse jaksoin kerralla
kantaa vajaan 10 litran ämpärillisen ulos. Hanski näytti oman siivousrupeamansa
jälkeen hiilikaivoksesta nousseelta (harmi ettei tullut kuvaa mustasta miehestä). Yhden
päivän kuluessa hiekka saatiin siivottua pois.
Puhalluksen jälkeinen metallipinta.
Puhallus sujui hyvin, mutta maali istui tiukassa ja
päivästä tuli pitkä: klo 8-23. Siihen sisältyy ensimmäinen kerros maalia (Normastic 405), joka ruiskutettiin
pintaan. Seuraavana päivänä oli tarkoitus ruiskumaalata toinen kerros, mutta 17 m/s
puhaltava tuuli esti homman ja melkein lennätti talon ilmaan. Tuli kiire sitoa talo
kiinni autoon ja silikaattisiiloon sekä haalia painoja, kun yksi nurkka nousi metrin
ilmaan. Illalla alettiin telata maalia. Jälki ei ollut yhtä sileä kuin ruiskulla, mutta
Puikkosen sanoin: ahvenet ja särjet ne sitä vaan kattelee. Kolmas kerros sekä
eliönestomaali odottavat vuoroaan.
Saimme talon purettua kuluneella viikolla. Tämä homma kuuluu samaan kategoariaan kuin
hiekkapuhallus: toivottavasti ei koskaan enää.
Vesilinja ei vielä ole kohdallaan.
21.6.2011: Hyvää kesälomaa!
Kesäkuun helleviikolla
maalasimme viimeisen epoksikerroksen pohjaan ja heti sen päälle eliönestomaalin. Kuuma
ja kuiva ilma oli mitä parhain maalin kuivumiseen.
Pesimme ja vahasimme Mantan, mitä ei ole tehty ennen. Kyljet kiiltävät, mutta kansi on
turhan liukas.
Kesäkuun 13. päivänä Manta laskettiin veteen ja masto nostettiin saman tien
paikoilleen. Moottori oikkuili, se sammui kuin leikaten, ja syyksi paljastui talvella
huollossa (!) ollut kytkin. Se kävi uudestaan pikahuollossa ja nyt moottori pelaa. Sen
sijaan potkuri on edelleen tehoton pakilla, vaikka sekin on ollut syynättävänä samassa
yrityksessä eikä mitään vikaa löytynyt.
Juhannuksesta alkaa kesäloma! Suuntaamme Pietarsaareen - Uudenkaupungin ja Rauman kautta.
HYVÄÄ KESÄÄ
KAIKILLE!
6.11.2011:
Perkins remonttiin ja uusia purjeita
Vesilinja jäi sittenkin
liian alas! Perhana. Ei auta muu kuin ottaa vene jossain vaiheessa ylös ja maalata
uudestaan. Talvi 2011-12 ollaan vedessä - tai siis jäissä, jos niitä tulee.
Sitten muutama sana kesälomasta, joka oli kunnon loma: leppoisaa purjehdusta, aurinkoa,
lämpöä, hyvää ruokaa ja juomaa. Rauman jälkeen kaikki oli uutta: Säppi, Pori,
Kiili, Merikarvia, Kristiinankaupunki, Kaskinen, Vaasa, Raippaluoto, Valassaaret. Selkämerellä
ja Merenkurkussa riitti tutkimista ja kiinnostavia paikkoja. Veneitä oli vähän
ja kiviä paljon.
Tapasimme tuttuja ja pääsimme purjehtimaan Joshualla, Rauman Hannun Terra Novalla,
mikä oli hieno kokemus.
Vaasan Valassaarilta suuntasimme Pietarsaaren sijaan Höga Kustenille,
kun sitä oli niin mainostettu. Olisi pitänyt mennä Pietarsaareen. Täpötäydet satamat
ja turistirysiksi muuttuneet kalastajakylät eivät meitä innostaneet. Maisemat olivat
hienot, se täytyy myöntää, ja varsinkin kontrasti matalaan Merenkurkkuun. Tapasimme Cabanen
Pehrin ja Märthan, ja kiipesimme yhdessä Ruotsin korkeimmalle saarelle (300 m).
Perkins syö öljyä ja
savuttaa. Pitäisikö ostaa uusi moottori? Uusi on hiljainen, käy matalilla kierroksilla
ja kuluttaa vähemmän polttoainetta - juuri päinvastoin kuin vanha koneemme.
Volvon ja Solen moottoreissa on rungosta irrotettu eli ns. kelluva sähköjärestelmä,
mikä on tärkeä teräsveneessä. Lauttasaaren UIVA:ssa pääsimme helposti tutustumaan
kummankin yrityksen koneisiin. Volvo Pentan osastolla oli neljä myyjää, mutta kukaan ei
ollut halukas palvelemaan. Menimme yhdeltä kysymään näyttelykoneen
sähköjärjestelmästä, mutta hän ei tiennyt siitä mitään. Hihasta vetäen
pääsimme toisen myyjän juttusille, mutta kesken kaiken hänelle tuli muuta puuhaa ja
jäimme kuin nallit kalliolle. Uskomatonta palvelua! Pitäköön koneensa. Solen osastolla
oli päinvastoin: vain yksi myyjä, mutta loistava palvelu.
Uusi moottori on kallis
ostos ja vaihto on iso työ, joten asiaa harkittiin perusteellisesti, tuttujen kanssakin
vaihtoehtoja pohtien. Päädyimme ensin tutkituttamaan kunnolla vanhan Perkinsin, josko
siitä kuitenkin saisi luotettavan. Vanhassa on etuna se, että Perkinsiin saa maailmalta
varaosia, ja kuulemma äänekkyydellekin voi tehdä jotain.
Puristukset ja ohivirtaukset mitattiin ja tulos oli se, että yksi sylinteri vuotaa
pahasti. Luultavasti männän- tai öljyrenkaat vuotavat. Kun vielä löytyi sattumalta
hyvä ja suositeltu korjaaja, niin päätös kallistui vanhan koneen korjaamisen puolelle.
Viimeisen purjehduksen jälkeen marraskuun puolivälissä kone otetaan pois ja
lähetetään Mikkeliin.
Toinen iso ostos liikuttaa
sekin venettä eli olemme tilanneet uuden genuan ja spinnun Doylelta. Päädyimme Stenströmin liikkeeseen tarjousten
jälkeen, mutta valinta oli helppo sikälikin, että hän on tehnyt Kristiinaan purjeita,
ja olimme sekä purjeisiin että palveluun tyytyväisiä.
Genuasta tulee aika ylös leikattu, sillä näin kamiina palaa paremmin. Kuulostaa
kerettiläiseltä, mutta sisältä lämmin vene on matkapurjehduksessa tärkeämpää kuin
maksimaalinen purjepinta-ala. Lisäksi kantta hipova alaliikki joutuu valtamerellä
jatkuvasti aaltojen huuhtelemaksi ja kova veden paine rasittaa purjetta.
Leikkautimme jo varhemmin
syksyllä vanhasta genuasta 80 cm alaliikistä pois ja teimme kamiinatestejä
purjehtimalla tiukassa vastaisessa - se paloi paljon paremmin kuin ennen. Kerran tiukan
halssinvaihdon jälkeen savua alkoi tulla kuin tuutista, mutta onneksi ulos.
21.11.2011: Kone ulos
 |
 |
 |
 |
Vihdoin turvallisesti laiturilla!
Yksi sylinteri vuotaa pahasti, mutta
eiköhän vanhasta saa vielä
luotettavaa peliä.
|
Alkuun
22.1.2012:
Kesällä Venäjälle ja Huippuvuorille
Tarkoitus oli pitää ensi kesänä normaali kuukauden loma, mutta
mahdollisuus purjehtia Venäjän sisävesillä omalla veneellä muutti suunnitelman.
Kahden nuoren, mutta kokeneen venäläisen purjehdusyritys RusArc järjestää eskaaderin
Pietarista Vienanmerelle.
Eskaaderi lähtee 24. kesäkuuta Pietarin siltojen avautuessa yöllä. Reitti kulkee
Nevan, Laatokan, Syvärin ja Äänisen kautta Stalinin kanavalle, jonka 19 sulkua erottaa
sisävedet Vienanmerestä. Määränpää on Arkangel, jonne saavutaan 14.7. Kolme viikkoa
kestävän matkan aikana tutustustaan Oreshekin linnoitukseen, Konevitsan ja
Valamon luostareihin, Kizhin kirkkoon sekä Solovetskin saariin Vienanmerellä.
Kartan reittiviiva ei poikkea Konevitsaan ja Valamoon,
jotka sijaitseva Laatokan luoteisosassa.
Arkangelista alkaa tapahtuman toinen osuus,
purjehduskilpailu tuhannen mailin päähän pohjoiseen, Frans Joosefin maalle. Aluksi
harkitsimme ainutlaatuista mahdollisuutta vierailla aiemmin ulkomaalaisilta täysin
suljetulla saariryhmällä, mutta lopulta vaihdoimme tämän napapiirin saariston toiseen
samalla leveyspiirillä olevaan eli Huippuvuoriin. Miksikö? Purjehdus
Frans Joosefille maksaa 1700 euroa, kestää edestakaisin kaksi viikkoa, perillä ollaan
vain viikko ja paluusatama on epäviihtyisä Murmansk.
Osallistuminen eskaaderiin maksaa 2000 euroa. Onko hinta kallis vai kohtuullinen, vaikea
sanoa, kun vaihtoehtoja ei ole. Odotamme saavamme vastineeksi apua byrokratiaan ja helpot
vierailut mainittuihin kulttuurikohteisiin, hyvää seuraa ja ajatustenvaihtoa muiden
purjehtijoiden kanssa.
Vaikka tämän reissun on muutama suomalainenkin tehnyt (ainakin Karl Aspelin 1994, Ilmari
Schepel s/y Ilmatar sekä s/y Merialla 2004), ei Venäjälle ole helppoa
mennä omalla veneellä omin päin, ilman kielitaitoa ja kontakteja.
RusArc 80 deg tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran viime kesänä
ja siihen osallistui seitsemän venettä, joiden joukossa Veli Kärkkäisen s/y Lena
ainoana suomalaisena. Lena
ja järjestäjien Pietari I olivat viimeksi ainoat Frans Joosefin kävijat ja
Lena jatkoi matkaa Murmanskista Koillisväylälle ja edelleen Lena-joelle, jonne vene jäi
talveksi. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että Pietari I kiersi saman kauden
(2010) aikana sekä Koillis- että Luoteisväylän - siinä perspektiiviä tällekin
"kisalle"!
Me menemme mieluummin Huippuvuorille.
Kesäsuunnitelma pani vauhtia veneen viimeistelyyn ja hankintoihin. Saimme ostaa
käytettynä sekä vesikoneen että SSB:n. Jälkimmäinen meillä jo on, mutta nyt
hankittu on hieman uudempi Icomin DSC-malli (M802).
Vanha ja täysin toimiva Icom M800 on myynnissä edulliseen hintaan. (MYYTY)
Vesikoneen hankintaa on mietitty moneen otteeseen. 340 litran tankki riittää
kahdelle avomerellä noin 34 vuorokaudeksi (jos kulutus on 5 l/hlö/vrk), mutta saunominen
lisää kulutusta. Olisimme ehkä päätyneet tehokkaampaan mallin, mutta kun vastaan tuli
oiva ja edullinen käytetty, joka vielä vie vähän sähköä ja jota voi
hätätapauksessa käyttää käsin, oli päätös helppo. Malli on Pur (Katadyn)
PowerSurvivor40E.
Edessä on satelliittipuhelimen hankita. Olemme päätyneet kännykkämalliseen
Iridiumiin, jonka pitäisi olla ulkoisen antennin kanssa kelvollinen
sähköpostiliikenteeseen - muutenhan kännymallit sopivat lähinnä puhumiseen. Nopeat
netin käyttöön sopivat satelliittipuhelimet ovat liian tyyriitä meille.
Avotilan katos ja teltta on saatava teetettyä (kun vain tietäisi kenellä). Avotilan
luukku on uusittava. Takahytin avohyllyjen tilalle on rakennettava kaapit. Edelleen
vaillinaisesti toimivan J-propin tilalle on hankittava kiinteälapainen potkuri ja J-prop
ilmeisesti lähetettävä Italiaan, koska vikaa ei saada korjattua täällä.
Varustautumiseen olemme saaneet perehtyä myös teoriassa, sillä pidämme aiheesta
esitelmän Merikarhuille (31.1.) ja Valtameripurjehtijat ry:lle (12.2.).
Esitelmäpyyntöhin tuli suostuttua, koska Auli kirjoittaa aiheesta kirjaa. Työnimi on Matkapurjehtijan
opas ja se sisältää neuvojen ja pohdintojen lisäksi tarinoita suomalaisista
matkapurjehtijoista. Kirja on tarkoitus saada julki ja myyntiin helmikuussa 2013. Kirjan
kustantaa Minerva Kustannus Oy.
15.4.2012:
Kone sisään ja muuta viimeistelyä
Kevään edistyessä moni asia on saatu
valmiiksi tai eteenpäin. Suurin näistä on moottori, joka palasi Reepe Hujasen
Mikkelin moottorikoneistuksesta pääsiäisenä. Täydellisesti peruskunnostettu kone
tuntuu toimivan nyt erinomaisesti.
(Lisäys 29.5.: pientä "säätöä" tuli kuitenkin, kun
vesipumppu oli viallinen ja öljy tunkee ulos tiivisteiden välistä.)
Kiinteälapaisen potkurin asennus odottaa
veneen nostamista ylös. Samalla maalataan vesiraja taas vähän ylemmäs.
Uusi SSB on asennettu. Antenniviritin
(tuner) toimii parhaiten, kun se on mahdollisimman lähellä antennin päätä. Se sai
paikkansa tutkan alta.
Targakaaressa on nyt kaksi aurinkopaneelia
70 W ja 90 W. Paneelit tuottavat parhaiten kun niiden edessä ei ole pientäkään varjoa
ja kun ne osoittavat suoraan aurinkoon eli niitä pitäisi pystyä kääntämään. Toinen
paneeleista kääntyy, toista ei saatu asennettua sellaiseksi. Kolmas paneeli (55 W) on
tarkoitus pitää katoksen tai puomin päällä. Sisällä on säädin ja näyttö, josta
näkee aurinkopaneelien tuoton.
Riku Duncker on hommissa Satulapajassa ja hän ompeli ruoriin
hirvennahan - väriltään tumman sinisen.
Takahytin avohylly on muuttunut
säilytyskaapeiksi ja muutakin pientä puutyötä on tehty Reiskan
toimesta. Avotilan ovet ja luukku ovat työn alla.
Avotilan katos ja teltta teetetään Kuomuompelimo H. Järvenpää
-nimisessä liikkeessä.Hanski suunnitteli mallin ja teki tukikaaret. Nyt vaan odotellaan,
että aikataulu pitää ja saamme biminin ja teltan kesäkuun alkuun mennessä. Toukokuun
viimeisenä viikonloppuna on ensimmäinen pidempi testipurjehdus, Sindbadin yhteisreissu
Tallinnaan.
Huippuvuorille gasteiksi lähtevät Jorma
Julku Lappeenrannasta ja Sindbadin kaverimme Rami Mäkinen.
Jorma tulee mukaan jo Pietarista, Rami Norjasta.
3.5.2012:
Vesilinja korotus ja potkurin vaihto
Manta nostettiin vajaaksi viikoksi ylös.
Kääntölapa vaihdettiin kiinteälapaiseen potkuriin ja vesilinjaa korotettiin.
Pohjamaali oli hyvässä kunnossa, onhan maalauksesta vain vuosi aikaa. Kyljet pestiin ja
vahattiin.
"Uusi" DSC-SSB, vanha Pactor IIe
ja PC:n Windows 7 on saatu keskustelemaan keskenään. Ihan omin voimin se ei onnistunut,
vaikka toimet oli valittu oikein. Sarjaportti-USB-adapterin ajuri ei ollutkaan asentunut
enkä siksi löytänyt portteja tietokoneesta. Viiden minuutin homma sellaiselta, joka
osaa. Taustaksi: vanha Pactor vaatii tietokoneliitännäksi sarjaporttipiuhan, mutta
nykytietsikoissa ei ole sarjaporttia, vaan USB, joten tarvitaan adapteri. Kannattaa valita
malli, jonka mukana tulee ajuri (yleensä pieni CD). AirMail haluaa käyttää
COM1-porttia, joten se valitaan USB:n portiksi ja piuha laitetaan aina samaan USB:hen.
Käytetty vesikone toimii parin osan (mm.
mäntä) vaihdon jälkeen myös hyvin. Vettä tulee noin 4,5 litraa tunnissa, mikä on
ihan normimäärä Katadyn 40E:lle vielä huomioiden, että vesi on nyt kylmää. Tuotto
yleensä kasvaa lämpimässä vedessä. Maahantuojan liike, JohnSell, on kotikadullamme, ja
tarvittavat osat on saatu nopeasti.
Kiinteälapainen 18" x 12"
Vesilinjaa ei korotettu riittävästi
vuosi sitten. |
 |
|
