|
21.9.2003 Prince William
Sound, Alaska
Onpa ollut hiljaista vieraiden lähdettyä! Vasta nyt olemme
ehtineet lukea lehtiä ja kuunnella Hanskin veljenpojan Sampsan
lähettämää suomiheviä. Kiitokset näistä ja lukuisista Suomen terveisistä!
Viikon teema on ollut säilöntä. Jotenkin tässä
elämäntavassa herää ihmisen ikiaikainen tarve kerätä ja varastoida
ruokaa. Se alkoi Marquesassaarten hedelmistä ja jatkui Uuden Seelannin
simpukka-apajilla. Kalastus - varsinkin kalojen kuivaaminen tai
säilöminen - kuuluu samaan sarjaan. Tuottaa suurta mielihyvää
löytää tai saalistaa ruokaa, ja vielä parempi jos osan siitä pystyy
varastoimaan. Onhan se ymmärrettävää. Kaupat ovat usein (kuten nyt)
kaukana tai valikoima niukka. Whittierin kaupassa ei ollut muuta
ostettavaa kuin puurohiutaleita.
Olemme keränneet viimeisiä mustikoita, jotka alkavat kyllä jo olla
pakkasöiden vetistämiä. Löysimme myös karpaloita, hieman vielä
raakoja. Kummastakin saa hilloa. Auli keitti syömättä jääneistä
appelsiineista marmeladia. Olemme kateellisina kuunnelleet tietoja
Suomen hyvästä sienisadosta ja etsineet sieniä täällä. Tuloksetta,
kunnes Auli eilen liukastui - suppilovahveromättääseen! Keräsimme
kaksi muovipussillista suppilovahveroita, ja nyt on kaminan ylle viritetty kuivausverkko.
Suppilovahvero on melkein parempi kuin sukulaisensa keltavahvero eli kanttarelli.
Sienilöydös tuli tarpeeseen, sillä lohet ovat mädäntyneet eikä
muuta kalaonnea ole ollut.
|

Karpalosuolla oli helppo
kävellä
|

Suppilovahverokasan perkaamisessa
meni kaksi tuntia
|
Simpukat ovat poissa pelistä, sillä ne saattavat olla
myrkyllisiä. Tämän kuulimme Kodiakissa, sen jälkeen kun olimme ne
ensimmäiset - onneksi vaarattomat - sinisimpukat syöneet. Simpukka
sinänsä ei ole myrkyllinen, vaan meressä elävä panssarisiimaeliö
tuottaa hermomyrkkyä, joka varastoituu vettä suodattavaan simpukkaan.
Myrkky halvaannuttaa, joten kyseessä ei ole mikään ohimenevä pikku
ripuli. Neljän simpukan syöminen saattaa olla kuolemaksi.
Myrkkysimpukoita on monilla alueilla, mm. Etelä-Amerikassa, Japanissa
ja Norjassa. Ei ihme että Uudessa Seelannissa - jossa ongelmaa ei
ainakaan vielä ole - viljellään simpukoita valtavat määrät,
pääasiassa vientiin. Osa niistä on kuulemma päätynyt Lauttasaaren
suosikkiravintolaamme Basilicaan.
Meillä oli purkillinen etikkaan säilöttyjä (siis itse kerättyjä!)
Uuden Seelannin hietasimpukoita. Niistä ja viimeisestä
kesäkurpitsasta sekä paprikasta tehtiin paella. Nyt harmittaa että
simpukoita tuli säilöttyä vain yksi purkillinen.
Viikon muita tapauksia on ollut käynti hylätyllä kultakaivoksella.
Jäljellä oli vain romua ja romahtanut kaivosaukko. Aika työn takana
on ollut koneiden ja kahden auton rahtaaminen tiettömälle
vuorenrinteelle. Aktiivisimmillaan kaivos toimi vuosien 1916 ja 1922 välillä. Kultaa
löydettiin 700 kiloa, hopeaa 70 kg. Aika vähäiseltä kuulostaa, mutta
ehkä nämä ovat virallisia lukuja ja totuus on toinen. Vuoden 1964
maanjäristys lienee pannut kaivoksetkin uuteen muottiin.
Prince William Soundin historiaan liittyy USA:n pahin
öljykatastrofi, öljytankkeri Exxon Valdezin karilleajo
vuonna 1989. Yksirunkolaivasta valui 41 miljoonaa litraa (11 milj.
gallonaa) raakaöljyä mereen, joka tuhosi lähes 1500 mailia
rantaviivaa. Satojatuhansia merilintuja, tuhansia merinisäkkäitä -
varsinkin merisaukkoja - ja lukematon määrä kaloja kuoli. Kalastajat
menettivät elinkeinonsa. Exxon-yhtiötä vastaan käydään vieläkin
oikeutta. Paikallisten mukaan luonto ei ole entisellään. Alaskassa on
27 merinisäkäslajia, 30 merilintulajia ja 430 kalalajia. Öljyn
arvioidaan tappaneen 350.000 merilintua, 3.500 merisaukkoa, 250
valkopääkotkaa sekä 200 hyljettä. Maaliskuussa tapahtuneen
onnettomuuden jälkeisenä kesänä Exxon maksoi puhdistajille palkkaa,
ja noin 9000 ihmistä osallistui työhön. Yhtiö maksoi korvauksia
Alaskan liittovaltiolle sekä alueen asukkaille, mutta suuri osa
kalastajien ja alkuperäisasukkaiden vahingonkorvauksista jäi
maksamatta. Perustetun säätiön (The Exxon Valdez Oil Spill Settlement
Fund) varoilla on avustettu monenlaisia hankkeita, mm. Sewardissa
sijaitsevan Alaskan Merielämäkeskuksen (Sealife Center) rakentamista.
Exxon Valdezia ohjasi haverin sattuessa perämies, jolla ei ollut riittävää pätevyyttä. Kapteeni oli
hytissään, luultavasti pullon kanssa.
Öljy tulee Valdezin satamaan putkea pitkin Beaufortinmeren rannalla
sijaitsevasta Prudhoe Bayn öljykentältä, 1300
kilometrin päästä (katso iso kartta yllä).
Nykyään Prince William salmen alueella saavat kulkea vain kaksirunkotankkerit. |

|
Syksy alkaa saapua, muutamana yönä on ollut pakkasta ja
veneen sisällä aamulla +15 astetta. Maa on paikoin valkoisessa
kuurassa ja pikku lammet ohuen jääkuoren peitossa. Auli on kuitenkin
uskaltanut uida (= kastautua) joka päivä! Mitenkään kovin
pohjoisessahan me emme ole, Helsingin tasolla (tämä ankkurilahti 60 astetta 55
minuuttia). Laittaisin tähän tarkan sijainnin, mutta GPS ei toimi.
Huollossa on ehkä unohdettu vaihtaa patteri, ainakin toivomme niin.
Mutta taas oli hyvä tuuri kun GPS lakkasi toimimasta täällä
saaristossa, jossa sitä ei juurikaan tarvita. Ja on meillä varalla
käsi-GPS, Aulin isän sienisuunnistin. Toinen toimimaton kapine on
starttiakku, joka hajosi muutamassa kuukaudessa. Ostimme Uudesta
Seelannista huhtikuussa uudet akut. Nyt starttaamme hupiakuilla, jossa
on omat riskinsä: jännitettä ei saa päästää liian alas ja ennen
käynnistystä kaikki sähkölaitteet on kytkettävä pois päältä
"jännitepiikin" varalta.
Jatkamme hissuksiin kohti Valdezia, jonka jälkeen pitää vielä ehtiä
tarkistaa Cordova ennen kuin valitsemme talvehtimispaikan.
28.9.2003 Valdez, Alaska
Syyspäiväntasauksen (23.9.) sanotaan tällä olevan myrskykauden
alku. Ja juuri sinä päivänä säätiedotuksessa annettiin syksyn
ensimmäinen myrskyvaroitus, avomerelle 60, Prince William Soundiin 50
solmua tuulta. Olimme kauniissa, mutta hieman suojattomassa lahdessa
(Billy's Hole, Long Bay), joten vedimme maihin kaksi köyttä. Tuulta ei
tullut. Kristiina kääntyili tyvenessä lahdessa vuoroveden mukana ja
köydet kietoituivat ankkurikettingin ja toistensa ympäri. Parempi
niin.
Syyspäiväntasauksena - samoin kuin
kevätpäiväntasauksena maaliskuussa - päivä on teoriassa yhtä
pitkä kaikkialla maapallolla, sillä maan ja auringon välinen suora on
kohtisuorassa maan pyörimisakselia vastaan. Mutta koska ilmakehä
taittaa auringon valoa, ei teoria päde käytännössä.
Saavuimme Valdeziin perjantaina ja heti alkoi pohtiminen ja kuvittelu.
Millaista olisi viettää talvi täällä. Kauniit,
teräväkärkiset vuoret ympäröivät 4000 asukkaan kaupunkia.
Öljysatama on lahden toisella puolella näkymättömissä. Kaupunki on
siisti, palveluja ja kauppoja kohtalaisesti. Kirjasto vaikuttaa ensi
silmäykseltä monipuoliselta, siellä pääsee ilmaiseksi nettiin ja
saa käyttää omaa levykettä. Kirjaston musiikinkuunteluhuoneessa on vanhanaikainen levysoitin ja LP-levyjä! Aika hienoa ettei
älppäreitä ole hylätty. Satamamaksu on hieman halvempi (610
dollaria/6 kk) kuin Cordovassa (790 taalaa). Mutta suihkuhinnoittelu on
täälläkin käsittämätön: 4 dollaria. Mihin moinen hinta perustuu!
Sähköä tuotetaan vuorenrinteitä alas virtaavia koskia
hyväksikäyttäen. Vettä riittää. Jos käymme kummatkin suihkussa
kolme kertaa viikossa, maksaa se 24 dollaria. Se tekee noin 100 dollaria
kuukaudessa eli saman verran kuin venepaikka! Järjetöntä
hinnoittelua. Vesi on laiturilla ilmaista, sähkö maksaa 17
senttiä/kWh. Kristiinan suihku kun vaan sattuu olemaan avotilassa, se
ei kovilla pakkasilla toimi, vaikka ei itse välittäisi kylmästä tai
katselijoista.
Valdezin valtteja ovat varma lumentulo sekä maantieyhteys. Jos oikein
alkaa ahistaa, pääsee kaupungista pois. Anchorageen on 500 km,
Fairbanksiin 600 km.
Hannun sisar Tuulikki
kuoli syöpään 29. elokuuta. Tellervo-sisko kirjoitti
koskettavan ja kauniin runon, jonka julkaisemme alla - Tuulikin
muistoksi.
Tuulikin siunauspäivänä 6.9.2003
Älä tule
haudalleni surren,
sillä se, minkä näet hautaan laitettavan
olikin maasta tehty ja se palaa
nyt juurilleen.
Älä tule haudalleni surren –
tule kiittäen –
kiittäen siitä, että olet saanut tuntea
jotakin niin ainutkertaista jota minä olin!
Tule kiittäen siitä, että sait tutustua
johonkin niin arvokkaaseen
Jumalan luomaan kuin minä.
Sillä Hänen kädestään minä olin lähtenyt
eikä Hän ole koskaan tehnyt
mitään huonoa eikä mitään halpa-arvoista.
Kiitä siitä että sait tutustua
siihen jaloon henkeen
joka minussa oli.
Sekin oli Jumalan antamaa
ja voitko sanoa Hänestä jotakin huonoa lähteneen?
Kiitä kaikesta tästä ja
unohda kaikki se mitä
minussa näit rumaa, alhaista ja epäjaloa.
Se oli minuun tarttunut
siinä ihmisen osassa eläessäni
ja niitä ihmisen valjaita kantaessani.
Nyt on se mikä minussa oli maata
palannut maaksi jälleen
ja se mikä minussa oli jumalallista
palannut siihen täydellisyyteen
joka minä alkuperäisesti olin.
Sisaresi Tellervo
|
4.10.2003 Valdez, Alaska
Näyttää että olemme juuttuneet Valdeziin. Osin sumuisen ja sateisen
sään vuoksi, osin keskeneräisten asioiden. Tapasimme täällä Paavon
(66 v.), joka on lähtenyt 16 vuotiaana Kotkasta merille ja päätynyt
monen mutkan jälkeen Alaskaan. Paavolla on kaksi autoa, asuntoauto Ford
ja Subaru, joista olemme hieroneet kauppaa. Olimme valmiit ostamaan
asuntoauton, Hanski eli jo omaa road-movietaan, jossa matkataan halki
Amerikan. Paavo ei ymmärrettävästi halua luopua mainiosta
ajopelistään, vaan mielummin Subarusta. Meinasimme ostaa sen, mutta
emme saa suomalaisella ajokortilla vakuutusta.
Kansainvälisellä ajokortilla se olisi kuulemma onnistunut. Vakuutus on
pakollinen. No, ehkä
vuokraamme Subarun. Auto ei ole Valdezissa, vaan se on haettava ensi
viikolla samalla matkalla kun Paavo pakenee talvea Anchoragen kautta
etelään. Auto kiinnostaa, sillä ajatus talvehtimisesta pikkukylässä
on alkanut ahdistaa - jo nyt! Olemme olleet Valdezissa vasta viikon!!
Mitä tästä tulee....
Valdezin tarjonta on viikon sisällä käyty läpi: punttisali,
kirjasto, joitakin kursseja kuten astrobiologiaa, keramiikkatöitä ja
kitaransoittoa. Auli saattaisi niiden varassa pärjätäkin,
mutta Hanskille tämä ei talven virikkeeksi riitä. Lumen tultua
tietysti pääsee sivakoimaan. Mutta pienen, sulkeutuneen kaupungin
todellisuus on vähitellen selkiytymässä meille...
|

Yritimme ostaa Paavon
asuntoauton...
|

...vaan eipä onnistunut!
|
Samassa laiturissa on kaksi purjeventtä, joissa asutaan, mutta emme ole
vielä onnistuneet tekemään lähempää tuttavuutta. Paavon kautta olemme tutustuneet yhteen
charter-firman omistajaan, jonka veneissä saattaisi olla töitä Hanskille. Kokeena on lämmityslaitteen asentaminen. Ajatella, täällä me
hakemalla haemme töitä ja toimintaa mielen virkistämiseksi, rahasta viis.
Alkaa ymmärtää miltä työttömästä tuntuu.
Päivän kohokohta on kirjastossa käynti, suurin askare tiskaaminen.
Runsaasta ajasta on ollut hyötyäkin. Hanski tutki kokonaisen päivän
starttausongelmaa ja syyksi paljastui löysä johtoliitos, ei viallinen
akku. Hyvä, ei tarvitse ostaa uutta akkua.
Talvea varten Hanski asensi pari loisteputkea antamaan lisävaloa.
Keltavaloiset kattolamput eivät ole riittävät. Valo vaikuttaa myös
mielialaan. Lisäksi meillä on nyt tuplaikkunat: tiivis muovikalvo ajaa
sisäruudun virkaa. Hanski on myös parannellut kylmän keulan
eristeitä.

Sade lakkasi hetkeksi ja aurinkokin
todisti olemassaolonsa
10.10.2003 Valdez, Alaska
Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen
kirjallisuuden päivää!
Lähdimme perjantaina 10.10. Anchorageen, joten kukaan ei ole
kotona vastaamassa puhelimeen. Matka kestää 3-4 päivää.
Näinä aikoina jokainen
alaskalainen, 598 813 ihmistä, saa 1107,56 dollaria itselleen. Puhtaana
käteen. Käytettäväksi miten haluaa. Kyseessä on jokavuotinen
öljyrahojen jako. Rahasto nimeltään Alaska Permanent Fund
perustettiin 1976 ja sinne alettiin maksaa pieni osuus osavaltion
mineraalivarojen tuotosta. Prudhoe Bayn öljyesiintymän löytyminen
teki rahastosta niin vauraan, että vuodesta 1982 lähtien Alaskan
asukkaille on maksettu vuotuinen "osinko". Summa on vaihdellut
313 dollarista 1964 dollarin huippuun vuonna 2000.
Öljyn ansiosta Alaskan osavaltio ei peri tuloveroa, myyntiveroa eikä
perintöveroa. Muita veroja maksetaan kyllä, kuten liittovaltion vero
sekä eri piirikuntien ja kaupunkien (kuntien) perimät, prosentiltaan
vaihtelevat verot. Valdez on vauras kaupunki, täällä ei ole lainkaan
myyntiveroa (verrattavissa arvonlisäveroon), joka yleensä vaihtelee 4-9
prosentin välillä. Öljy ja kaasu muodostavat 80 prosenttia Alaskan
bruttokansantuotteesta, kakkosena on turismin tuomat tulot ja kolmantena
kalastus.
Nimi Valdez - kuten myös Cordova -
kuuluu niihin espanjalaisten nimien kummajaisiin, jotka ovat
muistuttamassa Alaskan espanjalaisista löytöretkeilijöistä.
Suojaisen satamalahden löysi vuonna 1790 Don Salvador Fidalgo -12
vuotta sen jälkeen kun kapteeni Cook oli seilannut
alueella ja nimennyt mm. Prince William Soundin. Varsinaisesti Valdez
kehittyi kyläksi vasta Klondyken kultaryntäyksen aikaan 1800-luvun
lopulla - lähinnä perättömän mainostamisen vuoksi. Valdezin
mainostettiin olevan portti Klondykeen ja Alaskan sisämaahan, ja vuonna
1898 paikalle laivattiin 4000 kullanetsijää. Heitä odotti muutama
teltta mutaisella maalla ja yksi vaikeimmista reiteistä Klondykeen ja
sisämaahan. Valdezia ympäröi Chugach-vuoristo, jonka
jäätiköille moni kullanetsijä kuoli. Armeija lähetettiin
onnettomien kullankaivajien avuksi, johdossa toimelias kapteeni Abercombie.
Pian Valdezin teltat alkoivat muuttua hirsimökeiksi, ja kylään
saatiin sairaala ja kauppa. Armeija löysi myös helpomman reitin
vuoriston läpi, mutta nykyäänkin Thompson Pass voi olla
talvella ajokelvoton. Nykyinen Valdez-Fairbanks valtatie, Richardson
Highway, kulkee kapteeni Abercombien löytämää reittiä.
Seuraava merkkipaalu Valdezin historiassa on vuoden 1964 maanjäristys,
joka tuhosi kylän täydellisesti. Se rakennettiin kahdessa vuodessa
uudestaan eri paikkaan.
Vuonna 1974 aloitettiin 1300 km pitkän öljyputken rakentaminen Prudhoe
Baystä. Työ valmistui 1977 ja Valdezista tuli vauras ja aktiivinen
öljyterminaali.
Valdez on tunnettu myös Alaskan lumipääkaupunkina. Vuotuinen
lumimäärä on noin 10-15 metriä. Joten jos jäämme tänne on
hiihtokeli taattu ja lumenluontia riittää.

Lumiraja alenee päivä
päivältä.
Vasemmalla sataman aamukahvikuppila, Bad Ass.
15.10.2003 Valdez, Alaska
Nyt meillä on mahtava menopeli, vai mitä:

Proud - ylpeä!
20.10.2003
Valdez, Alaska
Kaksi viimeistä viikonloppua on kulunut suomalaisseurustelun
merkeissä. Ensin Anchoragessa, sitten Valdezissa. Kun lähdimme Paavon
kanssa reilu viikko sitten hakemaan super-Subarua, vei Paavo meidät Pirkko
ja Antti Höylän pihaan. Ja heille sitten majoituimme kolmeksi
päiväksi. Sauna lämpesi heti ensimmäisenä iltana ja
vieraanvaraisuus lämmitti mieltä. Antti ja Pirkko ovat asuneet vajaat
20 vuotta Alaskassa. Hannua kiinnosti varsinkin omakotitalon takapihan
laitteet: Antin suunnittelemat ja rakentamat kullankaivuukoneet.
Nykyajan kullankaivajat eivät tyydy lapioon, hakkuun ja vaskooliin,
vaan kone erottelee kullan hiekasta tai kivestä sekä murskaa
lohkareet. Hanski sairastui kultakuumeeseen ja on kärttänyt Anttia
lähtemään kaivuureissuun, mutta saa nähdä joutuuko Hannu
tyytymään vaskooliin. Sillä saa vapaasti huljutella melkein missä
vaan, isompaan kaivuuhommaan tarvitaan maksullinen lupa.
|

Yksi Antin rakentamista
kullanerottelukoneista
|

Kultaa! - ei kuitenkaan isot
klöntit keskellä vaan vaskoolin reunalla
|
Heti seuraavana
viikonloppuna Höylät ajoivat asuntoautollaan vastavierailulle tänne
Valdeziin. Sää suosi ja pääsimme lauantaina merelle. Kävimme
seitsemän mailin päässä olevassa Shoup Bayssa, jonka perällä on
jäätikkö. Se on vetäytynyt roimasti ja muovannut kaksi moreenin
reunustamaa allasta.
Jäätikkö työntää edellään hiekkaa ja kiviä,
jota kutsutaan päätemoreeniksi. Suoraan mereen päättyvä
jäätikkö on nimeltään vuorovesijäätikkö. Kaikki
jäätiköt joko vetäytyvät tai kasvavat. Jäätikön vetäytyessä
päätemoreeni muodostaa kynnyksen.

Merikortista näkee
päätemoreenin muodostaman kynnyksen.
Jäätikkö on tällä hetkellä kauempana kuin kartta osoittaa.
Syvyydet fathomeissa (1 f = 1,83 m)

Antti ja Pirkko sisemmän
"jäätikköjärven" rannalla
Jäätiköstä lohjenneet palat ovat
kuivilla alaveden aikaan.
Olemme vihdoin valmiit
jättämään Valdezin. Anchoargesta saimme ostettua
ylimääräisen lämpöpatterin kovia pakkasia varten, amerikkalaisen
videon pimeiden iltojen viihteeksi sekä lumilapion. Kun vielä täältä Valdezissa hoidamme
viimeiset asiat, olemme valmiit suuntaamaan saaristoon ja Cordovaan.
Onhan täällä jo melkein kuukausi vierähtänytkin.
Jos olet kiinnostunut suurten purjelaivojen historiasta, osoitteesta www.kolumbus.fi/jamikko
löytyy mahtava tietopaketti.
Edellinen
- Seuraava
|