Etusivu  -  Lokikirja  -  Uusin  -  Reitti  -  Log in English

Edellinen  -  Seuraava

Alaska: Prince William Sound ja Valdez 21.9. - 20.10.2003

merkinnät: 21.9.  28.9.  4.10.  10.10.   15.10.  20.10.   

21.9.2003 Prince William Sound, Alaska
Onpa ollut hiljaista vieraiden lähdettyä! Vasta nyt olemme ehtineet lukea lehtiä ja kuunnella Hanskin veljenpojan Sampsan lähettämää suomiheviä. Kiitokset näistä ja lukuisista Suomen terveisistä!
Viikon teema on ollut säilöntä. Jotenkin tässä elämäntavassa herää ihmisen ikiaikainen tarve kerätä ja varastoida ruokaa. Se alkoi Marquesassaarten hedelmistä ja jatkui Uuden Seelannin simpukka-apajilla. Kalastus - varsinkin kalojen kuivaaminen tai säilöminen - kuuluu samaan sarjaan. Tuottaa suurta mielihyvää löytää tai saalistaa ruokaa, ja vielä parempi jos osan siitä pystyy varastoimaan. Onhan se ymmärrettävää. Kaupat ovat usein (kuten nyt) kaukana tai valikoima niukka. Whittierin kaupassa ei ollut muuta ostettavaa kuin puurohiutaleita.
Olemme keränneet viimeisiä mustikoita, jotka alkavat kyllä jo olla pakkasöiden vetistämiä. Löysimme myös karpaloita, hieman vielä raakoja. Kummastakin saa hilloa. Auli keitti syömättä jääneistä appelsiineista marmeladia. Olemme kateellisina kuunnelleet tietoja Suomen hyvästä sienisadosta ja etsineet sieniä täällä. Tuloksetta, kunnes Auli eilen liukastui - suppilovahveromättääseen! Keräsimme kaksi muovipussillista suppilovahveroita, ja nyt on kaminan ylle viritetty kuivausverkko. Suppilovahvero on melkein parempi kuin sukulaisensa keltavahvero eli kanttarelli. Sienilöydös tuli tarpeeseen, sillä lohet ovat mädäntyneet eikä muuta kalaonnea ole ollut.


Karpalosuolla oli helppo kävellä


Suppilovahverokasan perkaamisessa meni kaksi tuntia

Simpukat ovat poissa pelistä, sillä ne saattavat olla myrkyllisiä. Tämän kuulimme Kodiakissa, sen jälkeen kun olimme ne ensimmäiset - onneksi vaarattomat - sinisimpukat syöneet. Simpukka sinänsä ei ole myrkyllinen, vaan meressä elävä panssarisiimaeliö tuottaa hermomyrkkyä, joka varastoituu vettä suodattavaan simpukkaan. Myrkky halvaannuttaa, joten kyseessä ei ole mikään ohimenevä pikku ripuli. Neljän simpukan syöminen saattaa olla kuolemaksi. Myrkkysimpukoita on monilla alueilla, mm. Etelä-Amerikassa, Japanissa ja Norjassa. Ei ihme että Uudessa Seelannissa - jossa ongelmaa ei ainakaan vielä ole - viljellään simpukoita valtavat määrät, pääasiassa vientiin. Osa niistä on kuulemma päätynyt Lauttasaaren suosikkiravintolaamme Basilicaan. Meillä oli purkillinen etikkaan säilöttyjä (siis itse kerättyjä!) Uuden Seelannin hietasimpukoita. Niistä ja viimeisestä kesäkurpitsasta sekä paprikasta tehtiin paella. Nyt harmittaa että simpukoita tuli säilöttyä vain yksi purkillinen.

Viikon muita tapauksia on ollut käynti hylätyllä kultakaivoksella. Jäljellä oli vain romua ja romahtanut kaivosaukko. Aika työn takana on ollut koneiden ja kahden auton rahtaaminen tiettömälle vuorenrinteelle. Aktiivisimmillaan kaivos toimi vuosien 1916 ja 1922 välillä. Kultaa löydettiin 700 kiloa, hopeaa 70 kg. Aika vähäiseltä kuulostaa, mutta ehkä nämä ovat virallisia lukuja ja totuus on toinen. Vuoden 1964 maanjäristys lienee pannut kaivoksetkin uuteen muottiin.

Prince William Soundin historiaan liittyy USA:n pahin öljykatastrofi, öljytankkeri Exxon Valdezin karilleajo vuonna 1989. Yksirunkolaivasta valui 41 miljoonaa litraa (11 milj. gallonaa) raakaöljyä mereen, joka tuhosi lähes 1500 mailia rantaviivaa. Satojatuhansia merilintuja, tuhansia merinisäkkäitä - varsinkin merisaukkoja - ja lukematon määrä kaloja kuoli. Kalastajat menettivät elinkeinonsa. Exxon-yhtiötä vastaan käydään vieläkin oikeutta. Paikallisten mukaan luonto ei ole entisellään. Alaskassa on 27 merinisäkäslajia, 30 merilintulajia ja 430 kalalajia. Öljyn arvioidaan tappaneen 350.000 merilintua, 3.500 merisaukkoa, 250 valkopääkotkaa sekä 200 hyljettä. Maaliskuussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeisenä kesänä Exxon maksoi puhdistajille palkkaa, ja noin 9000 ihmistä osallistui työhön. Yhtiö maksoi korvauksia Alaskan liittovaltiolle sekä alueen asukkaille, mutta suuri osa kalastajien ja alkuperäisasukkaiden vahingonkorvauksista jäi maksamatta. Perustetun säätiön (The Exxon Valdez Oil Spill Settlement Fund) varoilla on avustettu monenlaisia hankkeita, mm. Sewardissa sijaitsevan Alaskan Merielämäkeskuksen (Sealife Center) rakentamista. Exxon Valdezia ohjasi haverin sattuessa perämies, jolla ei ollut riittävää pätevyyttä. Kapteeni oli hytissään, luultavasti pullon kanssa.
Öljy tulee Valdezin satamaan putkea pitkin Beaufortinmeren rannalla sijaitsevasta Prudhoe Bayn öljykentältä, 1300 kilometrin päästä (katso iso kartta yllä). Nykyään Prince William salmen alueella saavat kulkea vain kaksirunkotankkerit.

Syksy alkaa saapua, muutamana yönä on ollut pakkasta ja veneen sisällä aamulla +15 astetta. Maa on paikoin valkoisessa kuurassa ja pikku lammet ohuen jääkuoren peitossa. Auli on kuitenkin uskaltanut uida (= kastautua) joka päivä! Mitenkään kovin pohjoisessahan me emme ole, Helsingin tasolla (tämä ankkurilahti 60 astetta 55 minuuttia). Laittaisin tähän tarkan sijainnin, mutta GPS ei toimi. Huollossa on ehkä unohdettu vaihtaa patteri, ainakin toivomme niin. Mutta taas oli hyvä tuuri kun GPS lakkasi toimimasta täällä saaristossa, jossa sitä ei juurikaan tarvita. Ja on meillä varalla käsi-GPS, Aulin isän sienisuunnistin. Toinen toimimaton kapine on starttiakku, joka hajosi muutamassa kuukaudessa. Ostimme Uudesta Seelannista huhtikuussa uudet akut. Nyt starttaamme hupiakuilla, jossa on omat riskinsä: jännitettä ei saa päästää liian alas ja ennen käynnistystä kaikki sähkölaitteet on kytkettävä pois päältä "jännitepiikin" varalta.

Jatkamme hissuksiin kohti Valdezia, jonka jälkeen pitää vielä ehtiä tarkistaa Cordova ennen kuin valitsemme talvehtimispaikan.

28.9.2003 Valdez, Alaska
Syyspäiväntasauksen (23.9.) sanotaan tällä olevan myrskykauden alku. Ja juuri sinä päivänä säätiedotuksessa annettiin syksyn ensimmäinen myrskyvaroitus, avomerelle 60, Prince William Soundiin 50 solmua tuulta. Olimme kauniissa, mutta hieman suojattomassa lahdessa (Billy's Hole, Long Bay), joten vedimme maihin kaksi köyttä. Tuulta ei tullut. Kristiina kääntyili tyvenessä lahdessa vuoroveden mukana ja köydet kietoituivat ankkurikettingin ja toistensa ympäri. Parempi niin. 
Syyspäiväntasauksena - samoin kuin kevätpäiväntasauksena maaliskuussa - päivä on teoriassa yhtä pitkä kaikkialla maapallolla, sillä maan ja auringon välinen suora on kohtisuorassa maan pyörimisakselia vastaan. Mutta koska ilmakehä taittaa auringon valoa, ei teoria päde käytännössä.

Saavuimme Valdeziin perjantaina ja heti alkoi pohtiminen ja kuvittelu. Millaista olisi viettää talvi täällä. Kauniit, teräväkärkiset vuoret ympäröivät 4000 asukkaan kaupunkia. Öljysatama on lahden toisella puolella näkymättömissä. Kaupunki on siisti, palveluja ja kauppoja kohtalaisesti. Kirjasto vaikuttaa ensi silmäykseltä monipuoliselta, siellä pääsee ilmaiseksi nettiin ja saa käyttää omaa levykettä. Kirjaston musiikinkuunteluhuoneessa on vanhanaikainen levysoitin ja LP-levyjä! Aika hienoa ettei älppäreitä ole hylätty. Satamamaksu on hieman halvempi (610 dollaria/6 kk) kuin Cordovassa (790 taalaa). Mutta suihkuhinnoittelu on täälläkin käsittämätön: 4 dollaria. Mihin moinen hinta perustuu! Sähköä tuotetaan vuorenrinteitä alas virtaavia koskia hyväksikäyttäen. Vettä riittää. Jos käymme kummatkin suihkussa kolme kertaa viikossa, maksaa se 24 dollaria. Se tekee noin 100 dollaria kuukaudessa eli saman verran kuin venepaikka! Järjetöntä hinnoittelua. Vesi on laiturilla ilmaista, sähkö maksaa 17 senttiä/kWh. Kristiinan suihku kun vaan sattuu olemaan avotilassa, se ei kovilla pakkasilla toimi, vaikka ei itse välittäisi kylmästä tai katselijoista.
Valdezin valtteja ovat varma lumentulo sekä maantieyhteys. Jos oikein alkaa ahistaa, pääsee kaupungista pois. Anchorageen on 500 km, Fairbanksiin 600 km.

Hannun sisar Tuulikki kuoli syöpään 29. elokuuta. Tellervo-sisko kirjoitti koskettavan ja kauniin runon, jonka julkaisemme alla - Tuulikin muistoksi.


Tuulikin siunauspäivänä 6.9.2003

Älä tule haudalleni surren,
sillä se, minkä näet hautaan laitettavan
olikin maasta tehty ja se palaa
nyt juurilleen.

Älä tule haudalleni surren –
tule kiittäen –
kiittäen siitä, että olet saanut tuntea
jotakin niin ainutkertaista jota minä olin!

Tule kiittäen siitä, että sait tutustua
johonkin niin arvokkaaseen
Jumalan luomaan kuin minä.

Sillä Hänen kädestään minä olin lähtenyt
eikä Hän ole koskaan tehnyt
mitään huonoa eikä mitään halpa-arvoista.

Kiitä siitä että sait tutustua
siihen jaloon henkeen
joka minussa oli.
Sekin oli Jumalan antamaa
ja voitko sanoa Hänestä jotakin huonoa lähteneen?

Kiitä kaikesta tästä ja
unohda kaikki se mitä
minussa näit rumaa, alhaista ja epäjaloa.
Se oli minuun tarttunut
siinä ihmisen osassa eläessäni
ja niitä ihmisen valjaita kantaessani.

Nyt on se mikä minussa oli maata
palannut maaksi jälleen
ja se mikä minussa oli jumalallista
palannut siihen täydellisyyteen
joka minä alkuperäisesti olin.

Sisaresi Tellervo

 

 

4.10.2003 Valdez, Alaska
Näyttää että olemme juuttuneet Valdeziin. Osin sumuisen ja sateisen sään vuoksi, osin keskeneräisten asioiden. Tapasimme täällä Paavon (66 v.), joka on lähtenyt 16 vuotiaana Kotkasta merille ja päätynyt monen mutkan jälkeen Alaskaan. Paavolla on kaksi autoa, asuntoauto Ford ja Subaru, joista olemme hieroneet kauppaa. Olimme valmiit ostamaan asuntoauton, Hanski eli jo omaa road-movietaan, jossa matkataan halki Amerikan. Paavo ei ymmärrettävästi halua luopua mainiosta ajopelistään, vaan mielummin Subarusta. Meinasimme ostaa sen, mutta emme saa suomalaisella ajokortilla vakuutusta. Kansainvälisellä ajokortilla se olisi kuulemma onnistunut. Vakuutus on pakollinen. No, ehkä vuokraamme Subarun. Auto ei ole Valdezissa, vaan se on haettava ensi viikolla samalla matkalla kun Paavo pakenee talvea Anchoragen kautta etelään. Auto kiinnostaa, sillä ajatus talvehtimisesta pikkukylässä on alkanut ahdistaa - jo nyt! Olemme olleet Valdezissa vasta viikon!! Mitä tästä tulee.... 
Valdezin tarjonta on viikon sisällä käyty läpi: punttisali, kirjasto, joitakin kursseja kuten astrobiologiaa, keramiikkatöitä ja kitaransoittoa. Auli saattaisi niiden varassa pärjätäkin, mutta Hanskille tämä ei talven virikkeeksi riitä. Lumen tultua tietysti pääsee sivakoimaan. Mutta pienen, sulkeutuneen kaupungin todellisuus on vähitellen selkiytymässä meille...


Yritimme ostaa Paavon asuntoauton...


...vaan eipä onnistunut!

Samassa laiturissa on kaksi purjeventtä, joissa asutaan, mutta emme ole vielä onnistuneet tekemään lähempää tuttavuutta. Paavon kautta olemme tutustuneet yhteen charter-firman omistajaan, jonka veneissä saattaisi olla töitä Hanskille. Kokeena on lämmityslaitteen asentaminen. Ajatella, täällä me hakemalla haemme töitä ja toimintaa mielen virkistämiseksi, rahasta viis. Alkaa ymmärtää miltä työttömästä tuntuu. Päivän kohokohta on kirjastossa käynti, suurin askare tiskaaminen.
Runsaasta ajasta on ollut hyötyäkin. Hanski tutki kokonaisen päivän starttausongelmaa ja syyksi paljastui löysä johtoliitos, ei viallinen akku. Hyvä, ei tarvitse ostaa uutta akkua. 
Talvea varten Hanski asensi pari loisteputkea antamaan lisävaloa. Keltavaloiset kattolamput eivät ole riittävät. Valo vaikuttaa myös mielialaan. Lisäksi meillä on nyt tuplaikkunat: tiivis muovikalvo ajaa sisäruudun virkaa. Hanski on myös parannellut kylmän keulan eristeitä.


Sade lakkasi hetkeksi ja aurinkokin todisti olemassaolonsa

 

10.10.2003 Valdez, Alaska
Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!
Lähdimme perjantaina 10.10. Anchorageen, joten kukaan ei ole kotona vastaamassa puhelimeen. Matka kestää 3-4 päivää.

Näinä aikoina jokainen alaskalainen, 598 813 ihmistä, saa 1107,56 dollaria itselleen. Puhtaana käteen. Käytettäväksi miten haluaa. Kyseessä on jokavuotinen öljyrahojen jako. Rahasto nimeltään Alaska Permanent Fund perustettiin 1976 ja sinne alettiin maksaa pieni osuus osavaltion mineraalivarojen tuotosta. Prudhoe Bayn öljyesiintymän löytyminen teki rahastosta niin vauraan, että vuodesta 1982 lähtien Alaskan asukkaille on maksettu vuotuinen "osinko". Summa on vaihdellut 313 dollarista 1964 dollarin huippuun vuonna 2000. Öljyn ansiosta Alaskan osavaltio ei peri tuloveroa, myyntiveroa eikä perintöveroa. Muita veroja maksetaan kyllä, kuten liittovaltion vero sekä eri piirikuntien ja kaupunkien (kuntien) perimät, prosentiltaan vaihtelevat verot. Valdez on vauras kaupunki, täällä ei ole lainkaan myyntiveroa (verrattavissa arvonlisäveroon), joka yleensä vaihtelee 4-9 prosentin välillä. Öljy ja kaasu muodostavat 80 prosenttia Alaskan bruttokansantuotteesta, kakkosena on turismin tuomat tulot ja kolmantena kalastus.

Nimi Valdez - kuten myös Cordova - kuuluu niihin espanjalaisten nimien kummajaisiin, jotka ovat muistuttamassa Alaskan espanjalaisista löytöretkeilijöistä. Suojaisen satamalahden löysi vuonna 1790 Don Salvador Fidalgo -12 vuotta sen jälkeen kun kapteeni Cook oli seilannut alueella ja nimennyt mm. Prince William Soundin. Varsinaisesti Valdez kehittyi kyläksi vasta Klondyken kultaryntäyksen aikaan 1800-luvun lopulla - lähinnä perättömän mainostamisen vuoksi. Valdezin mainostettiin olevan portti Klondykeen ja Alaskan sisämaahan, ja vuonna 1898 paikalle laivattiin 4000 kullanetsijää. Heitä odotti muutama teltta mutaisella maalla ja yksi vaikeimmista reiteistä Klondykeen ja sisämaahan. Valdezia ympäröi Chugach-vuoristo, jonka jäätiköille moni kullanetsijä kuoli. Armeija lähetettiin onnettomien kullankaivajien avuksi, johdossa toimelias kapteeni Abercombie. Pian Valdezin teltat alkoivat muuttua hirsimökeiksi, ja kylään saatiin sairaala ja kauppa. Armeija löysi myös helpomman reitin vuoriston läpi, mutta nykyäänkin Thompson Pass voi olla talvella ajokelvoton. Nykyinen Valdez-Fairbanks valtatie, Richardson Highway, kulkee kapteeni Abercombien löytämää reittiä.
Seuraava merkkipaalu Valdezin historiassa on vuoden 1964 maanjäristys, joka tuhosi kylän täydellisesti. Se rakennettiin kahdessa vuodessa uudestaan eri paikkaan.
Vuonna 1974 aloitettiin 1300 km pitkän öljyputken rakentaminen Prudhoe Baystä. Työ valmistui 1977 ja Valdezista tuli vauras ja aktiivinen öljyterminaali.
Valdez on tunnettu myös Alaskan lumipääkaupunkina. Vuotuinen lumimäärä on noin 10-15 metriä. Joten jos jäämme tänne on hiihtokeli taattu ja lumenluontia riittää.


Lumiraja alenee päivä päivältä. 
Vasemmalla sataman aamukahvikuppila, Bad Ass.

15.10.2003 Valdez, Alaska
Nyt meillä on mahtava menopeli, vai mitä:


Proud - ylpeä!

 

20.10.2003 Valdez, Alaska
Kaksi viimeistä viikonloppua on kulunut suomalaisseurustelun merkeissä. Ensin Anchoragessa, sitten Valdezissa. Kun lähdimme Paavon kanssa reilu viikko sitten hakemaan super-Subarua, vei Paavo meidät Pirkko ja Antti Höylän pihaan. Ja heille sitten majoituimme kolmeksi päiväksi. Sauna lämpesi heti ensimmäisenä iltana ja vieraanvaraisuus lämmitti mieltä. Antti ja Pirkko ovat asuneet vajaat 20 vuotta Alaskassa. Hannua kiinnosti varsinkin omakotitalon takapihan laitteet: Antin suunnittelemat ja rakentamat kullankaivuukoneet. Nykyajan kullankaivajat eivät tyydy lapioon, hakkuun ja vaskooliin, vaan kone erottelee kullan hiekasta tai kivestä sekä murskaa lohkareet. Hanski sairastui kultakuumeeseen ja on kärttänyt Anttia lähtemään kaivuureissuun, mutta saa nähdä joutuuko Hannu tyytymään vaskooliin. Sillä saa vapaasti huljutella melkein missä vaan, isompaan kaivuuhommaan tarvitaan maksullinen lupa.


Yksi Antin rakentamista kullanerottelukoneista


Kultaa! - ei kuitenkaan isot klöntit keskellä vaan vaskoolin reunalla

Heti seuraavana viikonloppuna Höylät ajoivat asuntoautollaan vastavierailulle tänne Valdeziin. Sää suosi ja pääsimme lauantaina merelle. Kävimme seitsemän mailin päässä olevassa Shoup Bayssa, jonka perällä on jäätikkö. Se on vetäytynyt roimasti ja muovannut kaksi moreenin reunustamaa allasta.

Jäätikkö työntää edellään hiekkaa ja kiviä, jota kutsutaan päätemoreeniksi. Suoraan mereen päättyvä jäätikkö on nimeltään vuorovesijäätikkö. Kaikki jäätiköt joko vetäytyvät tai kasvavat. Jäätikön vetäytyessä päätemoreeni muodostaa kynnyksen.


Merikortista näkee päätemoreenin muodostaman kynnyksen.
Jäätikkö on tällä hetkellä kauempana kuin kartta osoittaa.
Syvyydet fathomeissa (1 f = 1,83 m)


Antti ja Pirkko sisemmän "jäätikköjärven" rannalla
Jäätiköstä lohjenneet palat ovat kuivilla alaveden aikaan.

Olemme vihdoin valmiit jättämään Valdezin. Anchoargesta saimme ostettua ylimääräisen lämpöpatterin kovia pakkasia varten, amerikkalaisen videon pimeiden iltojen viihteeksi sekä lumilapion. Kun vielä täältä Valdezissa hoidamme viimeiset asiat, olemme valmiit suuntaamaan saaristoon ja Cordovaan. Onhan täällä jo melkein kuukausi vierähtänytkin.

Jos olet kiinnostunut suurten purjelaivojen historiasta, osoitteesta www.kolumbus.fi/jamikko löytyy mahtava tietopaketti.

 

Edellinen  -  Seuraava