Etusivu  -  Lokikirja  -  Uusin  -  Reitti  -  Log in English

Edellinen  -  Seuraava

Azorit ja Atlantin ylitys 5.6. - 19.7.2005

5.6.  15.6.  21.6.  28.6.  2.7.  5.7.  19.7.  


Azoreihin kuuluu yhdeksän saarta, jotka sijaitsevat 900 mailia (1800 km) Portugalista 
länteen. Asukkaita saarilla on noin 240.000. Pääkaupunki Ponta Delgada sijaitsee 
Sao Miguelilla 130 mailia Faialista kaakkoon. Faialin ja Picon välissä sijaitseva 
Horta on purjehtijoiden suosima satama. Vuosittain Azoreilla vierailee noin tuhat huvivenettä.

5.6.2005 Atlantti 33º N  46º W
Lähdimme Bermudalta lauantaina 28.5. ja ehdimme tavata sinne edellisenä päivänä saapuneen suomalaisveneen, turkulaisen Sareman (Eastwind 45). Riitta ja Pekka istuivat iltaa Kristiinassa ja seuraavana aamuna menimme Saremaan vaihtamaan kirjoja ja dvd-leffoja. Mikä ihanuus! Kassillinen luettavaa! Pitkä purjehdus on ainakin tältä osin pelastettu. Ja kyllä olemmekin lukeneet, kirjan päivässä, parhaana kaksi. Veneessä kun ei ole paljon muuta tekemistä kuin nukkuminen, syöminen ja lukeminen. Varsinkin kuluneella viikolla, joka on ollut tuulinen. Veneen keikkuessa on parasta kiilautua johonkin nurkkaan kirjan kanssa. Ei kovin seikkailullista tai aktiivista, mutta tämä on matkapurjehduksen arkea. Rutiinin katkaisevat satunnaiset purjemanööverit sekä tietysti säätietojen seuraaminen.
Kovan tuulen aiheutti ajankohtaan nähden syvä matala (990 mba), joka tuli tavallisia kesämatalapaineita etelämmäs, 35. leveyspiirille. Se oli pieni ja pippurinen, tiukassa keskuksessa tuulenvoimakkuus nousi hurrikaanilukemiin. Lähdimme ajoissa etelään, aina 31. leveysasteelle saakka. Siellä tuuli oli kovimmillaan 25-30 solmua eli mitä sopivin purjehduskeli. Matalan keskuksen ja meidän välissämme oli 4 astetta eli 240 mailia. Aallonkorkeus nousi 4-5 metriin, joten voi vain kuvitella millaista pohjoisemmassa on ollut, huh. Ilman säätietoja - SSB:n sääkarttoja ja Herbien ennustuksia - olisimme olleet myrskyssä, sillä matalapaine kulki pitkin reittiä, jota oppaissa suositellaan Bermuda-Azorit välille.
Nyt on tyyntä, mutta lännestä on tulossa uusi, jälleen myrskyksi luokiteltu matalapaine, joka etenee itään 40. leveysasteella. Tällä kertaa ei tarvitse lähteä etelään, välimatkaa kertyy 5-6 astetta eli reilut 300 mailia. 
Kelin helpottaminen toi kaivatun hengähdystauon. Vaikka emme olleet myrskyssä, oli meno sen verran kuoppaista, että kokkaaminen, tiskaaminen ja peseytyminen oli hankalaa. Kalastamista ei edes harkittu. Eilen, tuulen laannuttua, nautimme kunnon aterian: porsaan sisäfilettä, perunoita ja salaattia, juomana punaviiniä. Tänään on listalla tuoretta kalaa, sillä aamulla koukkuun kävi 8,5 kilon kultamakrilli eli mahi-mahi. Jälkiruuaksi omatekoista suklaakakkua. 
Nyt odottelemme lähestyvää matalaa ja tuulen voimistumista. Azoreille on matkaa 900 mailia, olemme tulleet tuhat, joten tämäkin legi pitenee muutamalla sadalla meripeninkulmalla. Arvioimme olevamme Hortassa lauantaina tai sunnuntaina (13.6.).

15.6.2005 Horta, Faial, Azorit, Portugal

Saavuimme Hortan satamaan Faialin saarelle aikaisin maanantaina. Matkaa Bermudalta kertyi 1995 meripeninkulmaa ja aikaa kului 15 vuorokautta 18 tuntia. Aika hyvin Kristiinalle. Keskimäärin 126 mailia vuorokaudessa, maksimi 145 nm, minimi 108 nm. Keskivauhdiksi tuli  5,3 solmua. Meillä oli tuulta melkein koko matkan. Jouduimme moottoroimaan tyynen vuoksi ainoastaan kaksi päivää. 
Nyt on huippusesonki ja Hortan satama tupaten täynnä. Saimme paikan aallonmurtajan reunalta, jossa on veneitä rivissä neljä rinnakkain. Kymmenen euron vuorokausihintaan sisältyy vesi ja sähkö.
Taas ajoitus oli onnekas: viime yönä alkoi puhaltaa. Pari 985 matalaa kulkee pohjoisessa ohi aiheuttaen 40-50 solmun tuulet. Onpa mukava olla tukevasti laiturissa.


Hortan aallonmurtaja on täynnä maalattuja käyntikortteja.

Nyt olemme sitten Euroopassa! Eurot oudoksuttavat, samoin portugalin kieli. Vaikka se on sukua espanjalle ja kirjoitettuna jotain ymmärtääkin, niin puhuttuna portugali kuulostaa tsekiltä tai venäjältä lukuisine suhahtavine ässineen. 
Enemmät valokuvat jäävät seuraavaan kertaan, sillä sää on sateinen ja sumuinen. (Ja kylmä, "vain" 18 astetta!) Mutta meillä on aikaa kuvata, olemme täällä kolme viikkoa. Heinäkuun 5. päivänä saapuu Jukka Kuosmanen, joka purjehtii kanssamme manner-Eurooppaan.

21.6.2005 Angra do Heroismo, Terceira, Azorit, Portugal
Viikko Faialin saarella kului nopeasti. Kolme päivää myrskysi ja satoi, sen jälkeen oli aurinkoista. Vuokrasimme auton ja ajoimme saaren ympäri. Todella kaunista ja vehmasta! Samanlaisia kasveja kuin Uudessa Seelannissa, punakukkaisia puita (pohutukava maoriksi) ja jättiläiskanervia sekä setripuita ja paljon kukkia. Faial on pieni saari, reilu sata kilometriä ympäri. Nähtävyyksiin kuuluu kaldera eli entisen tulivuoren kattilalaakso, jonka ympäri patikoimme, sekä vuonna 1957 tulivuorenpurkauksen tuloksena syntynyt niemi, Ponta dos Capelinhos.


Hortan nähtävyyksiin kuuluu Peter's Sport Cafe ja
sen yläkerrassa oleva scrimshaw- eli luukaiverrusmuseo

Valaan hammas on kovempaa kuin luu ja sopii siksi hyvin kaiverrettavaksi. Tässä purjehtijakuuluisuuksia rivissä.

Maa on kirjottu pensasaidoilla, joiden tarkoitus on heikentää tuulen voimakkuutta.

Faialin naapurisaari Pico ja samanniminen vuori (2351 m).

Kalderan ympäri kulkee 2.5 tunnin patikkareitti.

Ponta dos Capelinhos syntyi 1957 tulivuorenpurkauksessa.

Maanantaina lähdimme 70 mailin päässä olevalle Terceiran saarelle. Kaupunki, Angra do Heroismo, on isompi kuin Horta, mutta satama pienempi. Upouusi satama näyttää hienolta tyylikkäine rakennuksineen, mutta svelli tulee sisään jopa lähes tyynellä säällä. Yhden narisevan ja nykivän yön jälkeen saimme paikan hieman sisempää, mikä on hyvä ajatellen parin päivän päästä lähestyvää rintamaa. Kaupungissa on meneillään Sanjoaninas Festivaali - musiikkia ja härkätaistelua - joten viivymme ainakin viikon loppuun.

28.6.2005 Velas, Sao Jorge, Azorit, Portugali
Angra do Herosimon San Joaninas festivaali (onko tällä muuten jotain tekemistä juhannuksen kanssa?) oli kaikenkaikkiaan aika uuvuttava kokemus, sillä suurin osa tapahtumista oli ajoitettu iltayöhön. Poikkeuksena iltapäivän Tourada á Corda - härkien päästäminen vapaaksi keskelle kaupunkia. Tapahtuma on jonkinlainen amatöörien härkätaistelu, kuka tahansa (eli miehet!) voi härnätä eläimiä katselijoiden istuessa katoilla ja puissa. Vaikka terävät sarvet oli suojattu pyöreäpäisillä metallitupilla, onnettomuuksia sattuu. Jotenkin niitä myös odotetaan, ihmiset haluavat dramatiikkaa. Tapahtumista koostetut videot kuvaavat ainoastaan härän sarviin tai jalkoihin joutuneita. Touradas á Corda on nimenomaan azorilainen perinne ja kisoja järjestetään eri paikkakunnilla pitkin kesää. Härät tulevat paikallisilta kasvattajilta.

Tourada á Corda Angrassa Terceiran saarella. Viisi härkää päästettiin suljetulle alueelle keskelle kaupunkia.

Menimme myös katsomaan oikeaa härkätaistelua. Portugalilainen perinne eroaa espanjalasesta siinä, ettei härkää tapeta lopussa (onneksi!). Matadorin lisäksi esiintyy cavaleiro, härkätaistelija hevosen selässä, sekä ganadero, joka ei pyri väistämään hyökkäävää eläintä, vaan ottaa iskun vastaan vartalollaan ja yrittää jäädä roikkumaan sarvien väliin. Ganaderia on azorilainen laji, sitä ei näe muualla. Ganaderia-näytökseen osallistuneiden härkien sarvet oli suojattu nahalla, mutta silti tämä urheilu on hullun vaarallista.


Praca de Toros - härkätaisteluareena

Matadorit (kaksi vasemmalla) avustajineen

Cavaleiro iskemässä keihään härän niskaan.

Cavaleiron on hallittava ratsunsa

Avustaja kiinnittää härän huomion sillä välin kun varsinaiset tähdet valmistautuvat seuraavaan numeroon.

 Avustajan liikkeet eivät ole yhtä ylväitä ja sulavia kuin matadorin.

Ganadero usuttaa härän hyökkäämään...

...suoraan kohti, jonka jälkeen...

...avustajat ryntäävät pysäyttämään eläimen.

Matador kohtaa härän myös ilman muletaa, vaaleanpunaista vaatetta. 
Terävät kepit isketään härän niskalihakseen.

San Joaninas festivaalin kohokohta oli paraati, jossa eri ryhmät marssivat pitkin katuja laulaen tilaisuutta varten sanoitettuja lauluja.

Angra, baía de encanto (Marcha Oficial)

Angra, baía de encanto
verso tecido ao luar
mesa de água onde janto
ondas vadias do mar
sonho por mim navegado
em noite de São João.
Anda, vem pôr-te a meu lado!
Tu não me digas que não!

(Ensimmäinen säkeistö virallista paraatilaulua. Kukahan suomentaisi?)

Festivaalia olisi jatkunut vielä sunnuntain, mutta me lähdimme aamulla kevyessä tuulessa seilaamaan kohti Sao Jorgen saarta, joka sijaitsee 20 mailia Faialista itään. Sao Jorgella ei ole suojaisaa satamaa, mutta sää on niin tyyni, että Velas-kylän edustalla voi olla ankkurissa.

Paluupäivä on päätetty. Kahden kuukauden kuluttua, elokuun 27. päivä, saavumme Sindbadin satamaan Lauttasaareen!!

2.7.2005 Horta, Faial, Azorit, Portugali
Sao Jorge on todella kaunis saari. Ruusujen ja hortensioiden reunustamat kapeat tiet kiemurtelevat pitkin vihreää ja vehmasta maisemaa. Pohjoisranta on äkkijyrkkä, mutta muutamissa kohdissa on meren tasolla tasanne, johon jokaiseen on syntynyt pieni kylä, paikalliskielellä fajã.

Tasanteen kylä eli fajã.

Sao Jorgen pääelinkeino on juustonvalmistus, epäilemättä saaren omien lehmien maidosta.

Ihanan rauhallista Terceiran hulinan jälkeen.

Saarikierroksen päätteeksi meille tuli äkkilähtö Sao Jorgelta, sillä oli alkanut tuulla lännestä ja avoin satama oli epämiellyttävä. Moottoroimme vastatuulessa 20 mailia Hortan aallonmurtajan suojaan ja laskimme ankkurin. Aamun valjettua ajoimme laituriin, Miss Sophien viereen. Tapaaminen ei ollut yllätys, olimme olleet Haraldin ja Verenan kanssa radioyhteydessä päivittäin. Heidän purjehduksensa Bermudalta kesti 20 päivää kevyen ja vastaisen tuulen vuoksi. Luoviminen toi matkaan 600 ylimääräistä mailia! Oli todella hauska tavata Harald ja Verena. Viimeksi näimme tammikuussa Meksikossa. Tapaaminen Azoreilla oli sovittu aikoja sitten, San Diegossa, ja myös Patagon piti osallistua siihen, mutta Jean ja Sylvie myivät veneensä St. Martinilla ja ovat tällä hetkellä kotona Noirmoutierissa, Ranskassa.


5.7.2005 Horta, Faial, Azorit, Portugali
Aika on mennyt siivillä hyvässä seurassa Haraldin ja Verenan kanssa. Sunnuntaina teimme retken viereiselle Picon saarelle, jonka nähtävyydet vuoren lisäksi liittyvät valaspyyntiin. Vuoteen 1984 saakka toiminnassa ollut tehdas on muutettu museoksi ja saarella on myös toinen valasmuseo. Azoreilla pyydettiin kaskelotteja, suurinta hammasvalaslajia. Kaskelotista saatiin paitsi öljyä, myös kallisarvoista ambraa, jota käytettiin hajuvesiin ja voiteisiin, sekä spermaseettia, valaan päässä olevaa vahaa. Nykyään, valaanpyynnin loputtua, kaskelottien hampaat ovat arvokkaita. Kaiverretusta hampaasta saa pulittaa noin 1300 euroa. Hampaiden lisäksi ainoastaan leukaluu on tarpeeksi kovaa kaivertamiseen. Kaskelotilla on 36-50 hammasta, kaikki alaleuassa.


Vitamiineja, öljyä, jauhoa... mainostaa entinen valastehdas. Noin 30 tonnia painavasta kaskelotista saatiin paljon arvokasta. Luut jauhettiin eläinten rehuksi.


Madalenan kylä Picon saarella. 
Itse vuori pilvien peitossa. 

Kaskelottia oli helpompi pyytää kuin muita valaita siitä syystä ettei se uppoa kuolleena. Azorilaiset pyytivät valaita pienistä puuveneistä käsiharppuunoilla. Veneet olivat matalalaitaisia, pelkin airoin ja purjein varustettuja (katso vas. kuva). Kuolleeseen valaaseen iskettiin merkkilippu, jotta isompi moottorivene löytää saaliin ja hinaa sen maihin.

Maanantaina saapui Kuosmasen Jukka ja keskiviikkona, 6. heinäkuuta, suuntaamme Englantiin. Luvassa on tyyntä keliä ainakin aluksi. Azorien kohdalle on jumittunut korkeapaine eikä tuulta ole odotettavissa kuin hieman pohjoisempana.


Jukka purjehtii kanssamme Azoreilta Englantiin

 

19.7.2005 Falmouth, Englanti
Purjehdus Azoreilta Englantiin sujui kevyissä tuulissa lukuunottamatta viimeistä päivää. Aikomus oli rantautua Scillysaarille, mutta juuri kohdalla tuli sumu ja alkoi tuulla navakasti. Matalat saaret katosivat harmauteen. Päätimme jatkaa matkaa 70 mailin päässä olevaan Falmouthiin, jonka satama on suojainen kaikilla tuulilla. Näiden viimeisten mailien avulla teimme vuorokausiennätyksen, vaatimattomat 130 mailia, sillä koko matkan oli tyyntä tai kevyttä tuulta. Tätä ennen emme kertaakaan reivanneet, avotila pysyi pesupäiviä lukuunottamatta kuivana ja Auli pystyi nukkumaan ensimmäisen viikon keulapiikissä. Vuorokausimatkat jäivät sadan mailin tuntumaan. Azoreilta Falmouthiin kertyi 1393 mailia ja aikaa kului 12 vuorokautta. Keskiarvoksi tuli 116 mailia, hidasta menoa.
Ehdimme jo pelätä, että gastimme Jukka saisi yksipuolisen kuvan avomeripurjehduksesta, mutta viimeinen päivä avarsi näkemystä. Parhaimmillaan tuuli 35-40 solmua, ja painelimme "virsikirjalla" (isopurje ja genoa eri puolilla) 10 solmun surffeja. Jukka oli mainio gasti, innokas tekemään ja oppimaan. Meritauti väijyi ensikertalaista, varsinkin sisällä, joten Jukka viihtyi ulkona vahdissa, aina pitkälle aamuyöhön antaen meidän nukkua. Muutenkin matka taittui hauskasti rupatellessa uusia juttuja.


Valmiina kohtaamaan Atlantin aallot

Johtuiko kevyestä kelistä vai mistä, mutta näimme paljon valaita. Pongasimme miltei päivittäin vähintään muutaman valaan hengistyssuihkun tai selkäevän. Kerran melkein törmäsimme kaskelottiin. Yksi parhaista hetkistä koettiin kun kaskelotti tuli poikasensa kanssa aivan veneen viereen. Sillä oli muhkea puolikuun muotoinen hengitysaukko (hammasvalailla on yksi, hetulavalailla kaksi "sierainta"), josta voimakas suihku lähtee etuviistoon - ominaisuus josta kaskelotin parhaiten tunnistaa. Näimme valtavan pään, kun emo nousi ylös vedestä kurkistaakseen meitä. Kaskelottien lisäksi näimme seitivalaita, noin 15-metrisiä hetulavalaita, sekä pallopäävalaita. Jokä päivä näimme delfiinejä, ja kerran keulakuohuihin leikkimään tulleessa parvessa oli kolme aivan pientä poikasta.


Kaskelotin hengityssuihku suuntaa etuviistoon.

Tavanomaisten lintuhavaintojen - myrskylintujen, myrskykiitäjien ja suulien - lisäksi saimme yöksi erikoisen matkustajan, joka taisi olla eksynyt avomerelle. Lintukirjan avulla tunnistimme ristinokkaisen siivekkään (pikku)käpylinnuksi.
Ai niin, näimme myös muutaman kilpikonnan ja yhden hain - onneksi vasta sen jälkeen kun Jukka oli käynyt uimassa.


Ei rantaa näkyvissä ja pohjaankin matkaa nelisen kilometriä.

On vähän haikea olo. Tämä osuus oli neljä vuotta kestäneen matkamme viimeinen valtameripurjehdus. Tyyni Atlantin valtameri on kelpo päätös. Leppoisa legi jää hyvänä muistona mieleen. Vaikka Suomeen on vielä 1200 mailia, ajatukset kulkeutuvat yhä tiheämmin kotiin. Jännittää. Kuinka sopeudumme arkeen, kamerakännyköiden, tiukkojen aikataulujen ja veroilmoitusten maailmaan.

Edellinen  -  Seuraava