5.6.2005 Atlantti 33º N 46º
W
Lähdimme Bermudalta lauantaina 28.5. ja ehdimme tavata sinne edellisenä
päivänä saapuneen suomalaisveneen, turkulaisen Sareman
(Eastwind 45). Riitta ja Pekka istuivat iltaa Kristiinassa ja seuraavana aamuna
menimme Saremaan vaihtamaan kirjoja ja dvd-leffoja. Mikä ihanuus! Kassillinen
luettavaa! Pitkä purjehdus on ainakin tältä osin pelastettu. Ja kyllä
olemmekin lukeneet, kirjan päivässä, parhaana kaksi. Veneessä kun ei ole
paljon muuta tekemistä kuin nukkuminen, syöminen ja lukeminen. Varsinkin
kuluneella viikolla, joka on ollut tuulinen. Veneen keikkuessa on parasta
kiilautua johonkin nurkkaan kirjan kanssa. Ei kovin seikkailullista tai
aktiivista, mutta tämä on matkapurjehduksen arkea. Rutiinin katkaisevat
satunnaiset purjemanööverit sekä tietysti säätietojen seuraaminen.
Kovan tuulen aiheutti ajankohtaan nähden syvä matala (990 mba), joka tuli
tavallisia kesämatalapaineita etelämmäs, 35. leveyspiirille. Se oli pieni ja
pippurinen, tiukassa keskuksessa tuulenvoimakkuus nousi hurrikaanilukemiin.
Lähdimme ajoissa etelään, aina 31. leveysasteelle saakka. Siellä tuuli oli
kovimmillaan 25-30 solmua eli mitä sopivin purjehduskeli. Matalan keskuksen ja
meidän välissämme oli 4 astetta eli 240 mailia. Aallonkorkeus nousi 4-5
metriin, joten voi vain kuvitella millaista pohjoisemmassa on ollut, huh. Ilman
säätietoja - SSB:n sääkarttoja ja Herbien ennustuksia - olisimme olleet
myrskyssä, sillä matalapaine kulki pitkin reittiä, jota oppaissa suositellaan
Bermuda-Azorit välille.
Nyt on tyyntä, mutta lännestä on tulossa uusi, jälleen myrskyksi luokiteltu
matalapaine, joka etenee itään 40. leveysasteella. Tällä kertaa ei tarvitse
lähteä etelään, välimatkaa kertyy 5-6 astetta eli reilut 300 mailia.
Kelin helpottaminen toi kaivatun hengähdystauon. Vaikka emme olleet myrskyssä,
oli meno sen verran kuoppaista, että kokkaaminen, tiskaaminen ja
peseytyminen oli hankalaa. Kalastamista ei edes harkittu. Eilen, tuulen
laannuttua, nautimme kunnon aterian: porsaan sisäfilettä, perunoita ja
salaattia, juomana punaviiniä.
Tänään on listalla tuoretta kalaa, sillä aamulla koukkuun kävi 8,5 kilon
kultamakrilli eli mahi-mahi. Jälkiruuaksi omatekoista suklaakakkua.
Nyt odottelemme lähestyvää matalaa ja tuulen
voimistumista. Azoreille on matkaa 900 mailia, olemme tulleet tuhat,
joten tämäkin legi pitenee muutamalla sadalla meripeninkulmalla. Arvioimme
olevamme Hortassa lauantaina tai sunnuntaina (13.6.).
15.6.2005 Horta,
Faial, Azorit, Portugal

Saavuimme Hortan satamaan Faialin saarelle aikaisin maanantaina. Matkaa
Bermudalta kertyi 1995 meripeninkulmaa ja aikaa kului 15 vuorokautta 18 tuntia. Aika hyvin
Kristiinalle. Keskimäärin 126 mailia vuorokaudessa, maksimi 145 nm, minimi 108
nm. Keskivauhdiksi tuli 5,3 solmua. Meillä oli tuulta melkein koko
matkan. Jouduimme moottoroimaan tyynen vuoksi ainoastaan kaksi päivää.
Nyt on huippusesonki ja Hortan satama tupaten täynnä. Saimme paikan
aallonmurtajan reunalta, jossa on veneitä rivissä neljä rinnakkain. Kymmenen
euron vuorokausihintaan sisältyy vesi ja sähkö.
Taas ajoitus oli onnekas: viime yönä alkoi puhaltaa. Pari 985 matalaa kulkee
pohjoisessa ohi aiheuttaen 40-50 solmun tuulet. Onpa mukava olla tukevasti
laiturissa.

Hortan aallonmurtaja on täynnä maalattuja
käyntikortteja.
Nyt olemme sitten Euroopassa! Eurot oudoksuttavat, samoin portugalin kieli.
Vaikka se on sukua espanjalle ja kirjoitettuna jotain ymmärtääkin, niin
puhuttuna portugali kuulostaa tsekiltä tai venäjältä lukuisine suhahtavine
ässineen.
Enemmät valokuvat jäävät seuraavaan kertaan, sillä sää on sateinen ja sumuinen.
(Ja kylmä, "vain" 18 astetta!) Mutta meillä on aikaa kuvata, olemme
täällä kolme viikkoa. Heinäkuun 5. päivänä saapuu Jukka Kuosmanen, joka
purjehtii kanssamme manner-Eurooppaan.
21.6.2005
Angra do Heroismo, Terceira, Azorit, Portugal
Viikko Faialin saarella kului nopeasti. Kolme päivää myrskysi ja satoi,
sen jälkeen oli aurinkoista. Vuokrasimme auton ja ajoimme saaren ympäri.
Todella kaunista ja vehmasta! Samanlaisia kasveja kuin Uudessa Seelannissa,
punakukkaisia puita (pohutukava maoriksi) ja jättiläiskanervia sekä
setripuita ja paljon kukkia. Faial on pieni saari, reilu sata kilometriä
ympäri. Nähtävyyksiin kuuluu kaldera eli entisen tulivuoren kattilalaakso,
jonka ympäri patikoimme, sekä vuonna 1957 tulivuorenpurkauksen tuloksena
syntynyt niemi, Ponta dos Capelinhos.

Hortan nähtävyyksiin kuuluu Peter's
Sport Cafe ja
sen yläkerrassa oleva scrimshaw- eli luukaiverrusmuseo |

Valaan hammas on kovempaa kuin luu ja sopii siksi hyvin kaiverrettavaksi.
Tässä
purjehtijakuuluisuuksia rivissä. |

Maa on kirjottu pensasaidoilla, joiden
tarkoitus on heikentää tuulen voimakkuutta. |

Faialin naapurisaari Pico ja samanniminen vuori (2351 m). |

Kalderan ympäri kulkee 2.5 tunnin patikkareitti. |

Ponta dos Capelinhos syntyi 1957 tulivuorenpurkauksessa. |
Maanantaina lähdimme 70 mailin päässä
olevalle Terceiran saarelle. Kaupunki, Angra do Heroismo, on
isompi kuin Horta, mutta satama pienempi. Upouusi satama näyttää hienolta
tyylikkäine rakennuksineen,
mutta svelli tulee sisään jopa lähes tyynellä säällä. Yhden narisevan ja
nykivän yön jälkeen saimme paikan hieman sisempää, mikä on hyvä ajatellen
parin päivän päästä lähestyvää rintamaa. Kaupungissa on
meneillään Sanjoaninas Festivaali - musiikkia ja
härkätaistelua - joten viivymme ainakin viikon loppuun.
28.6.2005 Velas, Sao Jorge,
Azorit, Portugali
Angra do Herosimon San Joaninas festivaali (onko tällä
muuten jotain tekemistä juhannuksen kanssa?) oli kaikenkaikkiaan aika uuvuttava
kokemus, sillä suurin osa tapahtumista oli ajoitettu iltayöhön. Poikkeuksena
iltapäivän Tourada á Corda - härkien päästäminen vapaaksi
keskelle kaupunkia. Tapahtuma on jonkinlainen amatöörien härkätaistelu, kuka
tahansa (eli miehet!) voi härnätä eläimiä katselijoiden istuessa katoilla ja puissa.
Vaikka terävät sarvet oli suojattu pyöreäpäisillä metallitupilla,
onnettomuuksia sattuu. Jotenkin niitä myös odotetaan, ihmiset haluavat
dramatiikkaa. Tapahtumista koostetut videot kuvaavat ainoastaan härän sarviin
tai jalkoihin joutuneita. Touradas á Corda on nimenomaan azorilainen perinne ja
kisoja järjestetään eri paikkakunnilla pitkin kesää. Härät tulevat
paikallisilta kasvattajilta.
 |
 |
 |

Tourada á Corda Angrassa Terceiran saarella. Viisi härkää päästettiin suljetulle alueelle
keskelle kaupunkia. |
Menimme myös katsomaan oikeaa härkätaistelua.
Portugalilainen perinne eroaa espanjalasesta siinä, ettei härkää tapeta
lopussa (onneksi!). Matadorin lisäksi esiintyy cavaleiro,
härkätaistelija hevosen selässä, sekä ganadero, joka ei pyri
väistämään hyökkäävää eläintä, vaan ottaa iskun vastaan vartalollaan
ja yrittää jäädä roikkumaan sarvien väliin. Ganaderia on
azorilainen laji, sitä ei näe
muualla. Ganaderia-näytökseen osallistuneiden härkien sarvet oli suojattu
nahalla, mutta silti tämä urheilu on hullun vaarallista.

Praca de Toros - härkätaisteluareena |

Matadorit (kaksi vasemmalla) avustajineen |

Cavaleiro iskemässä keihään härän
niskaan. |

Cavaleiron on hallittava ratsunsa |

Avustaja
kiinnittää härän huomion sillä välin kun varsinaiset tähdet
valmistautuvat seuraavaan numeroon. |

Avustajan liikkeet eivät ole yhtä
ylväitä ja sulavia kuin matadorin. |

Ganadero usuttaa härän
hyökkäämään... |

...suoraan
kohti, jonka jälkeen... |

...avustajat ryntäävät
pysäyttämään eläimen. |

Matador
kohtaa härän myös ilman muletaa, vaaleanpunaista
vaatetta.
Terävät kepit isketään härän niskalihakseen. |
San Joaninas festivaalin kohokohta oli
paraati, jossa eri ryhmät marssivat pitkin katuja laulaen tilaisuutta varten
sanoitettuja lauluja.
Festivaalia olisi jatkunut vielä sunnuntain,
mutta me lähdimme aamulla kevyessä tuulessa seilaamaan kohti Sao Jorgen
saarta, joka sijaitsee 20 mailia Faialista itään. Sao Jorgella ei ole suojaisaa satamaa,
mutta sää on niin tyyni, että Velas-kylän edustalla voi olla ankkurissa.
Paluupäivä on päätetty.
Kahden
kuukauden kuluttua, elokuun 27. päivä, saavumme Sindbadin satamaan
Lauttasaareen!!
2.7.2005 Horta, Faial,
Azorit, Portugali
Sao Jorge on todella kaunis saari. Ruusujen ja hortensioiden reunustamat kapeat
tiet kiemurtelevat pitkin vihreää ja vehmasta maisemaa. Pohjoisranta on
äkkijyrkkä, mutta muutamissa kohdissa on meren tasolla tasanne, johon jokaiseen
on syntynyt pieni kylä, paikalliskielellä fajã.

Tasanteen kylä eli fajã. |
 |

Sao Jorgen pääelinkeino on juustonvalmistus, epäilemättä saaren
omien lehmien maidosta. |

Ihanan rauhallista Terceiran hulinan jälkeen. |
Saarikierroksen päätteeksi meille tuli
äkkilähtö Sao Jorgelta, sillä oli alkanut tuulla lännestä ja avoin satama
oli epämiellyttävä. Moottoroimme vastatuulessa 20 mailia Hortan
aallonmurtajan suojaan ja laskimme ankkurin. Aamun valjettua ajoimme laituriin, Miss
Sophien viereen. Tapaaminen ei ollut yllätys, olimme olleet Haraldin ja
Verenan kanssa radioyhteydessä päivittäin. Heidän purjehduksensa Bermudalta
kesti 20 päivää kevyen ja vastaisen tuulen vuoksi. Luoviminen toi matkaan 600
ylimääräistä mailia! Oli todella hauska tavata Harald ja Verena. Viimeksi näimme
tammikuussa Meksikossa. Tapaaminen Azoreilla oli sovittu aikoja sitten, San
Diegossa, ja myös Patagon piti osallistua siihen, mutta Jean ja Sylvie myivät
veneensä St. Martinilla ja ovat tällä hetkellä kotona Noirmoutierissa,
Ranskassa.
5.7.2005
Horta, Faial, Azorit, Portugali
Aika on mennyt siivillä hyvässä seurassa Haraldin ja Verenan kanssa.
Sunnuntaina teimme retken viereiselle Picon saarelle, jonka
nähtävyydet vuoren lisäksi liittyvät valaspyyntiin. Vuoteen 1984 saakka
toiminnassa ollut tehdas on muutettu museoksi ja saarella on myös toinen
valasmuseo. Azoreilla pyydettiin kaskelotteja, suurinta hammasvalaslajia.
Kaskelotista saatiin paitsi öljyä, myös kallisarvoista ambraa, jota
käytettiin hajuvesiin ja voiteisiin, sekä spermaseettia, valaan päässä
olevaa vahaa. Nykyään, valaanpyynnin loputtua, kaskelottien hampaat ovat
arvokkaita. Kaiverretusta hampaasta saa pulittaa noin 1300 euroa. Hampaiden
lisäksi ainoastaan leukaluu on tarpeeksi kovaa kaivertamiseen. Kaskelotilla on
36-50 hammasta, kaikki alaleuassa.
|

Vitamiineja, öljyä, jauhoa... mainostaa
entinen valastehdas. Noin 30 tonnia painavasta kaskelotista saatiin
paljon arvokasta. Luut jauhettiin eläinten rehuksi.
|

Madalenan kylä Picon saarella.
Itse vuori pilvien peitossa.
|
Kaskelottia oli helpompi pyytää
kuin muita valaita siitä syystä ettei se uppoa kuolleena. Azorilaiset
pyytivät valaita pienistä puuveneistä käsiharppuunoilla. Veneet
olivat matalalaitaisia, pelkin airoin ja purjein varustettuja (katso vas. kuva). Kuolleeseen valaaseen
iskettiin merkkilippu, jotta isompi moottorivene löytää saaliin ja hinaa sen maihin.
Maanantaina saapui Kuosmasen Jukka ja keskiviikkona, 6.
heinäkuuta, suuntaamme Englantiin. Luvassa on
tyyntä keliä ainakin aluksi. Azorien kohdalle on jumittunut korkeapaine eikä
tuulta ole odotettavissa kuin hieman pohjoisempana.

Jukka purjehtii kanssamme Azoreilta
Englantiin
19.7.2005 Falmouth, Englanti
Purjehdus Azoreilta Englantiin sujui kevyissä tuulissa lukuunottamatta
viimeistä päivää. Aikomus oli rantautua Scillysaarille, mutta juuri kohdalla
tuli sumu ja alkoi tuulla navakasti. Matalat saaret katosivat harmauteen. Päätimme jatkaa matkaa 70
mailin päässä olevaan Falmouthiin, jonka satama on suojainen kaikilla
tuulilla. Näiden viimeisten mailien avulla teimme vuorokausiennätyksen,
vaatimattomat 130 mailia, sillä koko matkan oli tyyntä tai kevyttä tuulta.
Tätä ennen emme kertaakaan reivanneet, avotila pysyi pesupäiviä lukuunottamatta kuivana
ja Auli pystyi nukkumaan ensimmäisen viikon keulapiikissä. Vuorokausimatkat
jäivät sadan mailin tuntumaan. Azoreilta Falmouthiin kertyi 1393 mailia ja
aikaa kului 12 vuorokautta. Keskiarvoksi tuli 116 mailia, hidasta menoa.
Ehdimme jo pelätä, että gastimme Jukka saisi yksipuolisen kuvan avomeripurjehduksesta, mutta
viimeinen päivä avarsi näkemystä. Parhaimmillaan tuuli 35-40 solmua, ja
painelimme "virsikirjalla" (isopurje ja genoa eri puolilla) 10 solmun
surffeja. Jukka oli mainio gasti, innokas tekemään ja oppimaan. Meritauti väijyi ensikertalaista, varsinkin
sisällä, joten Jukka viihtyi ulkona vahdissa, aina pitkälle aamuyöhön antaen meidän nukkua. Muutenkin matka taittui
hauskasti rupatellessa uusia juttuja.

Valmiina kohtaamaan Atlantin aallot
Johtuiko kevyestä kelistä vai
mistä, mutta näimme paljon valaita. Pongasimme miltei päivittäin
vähintään muutaman valaan hengistyssuihkun tai selkäevän. Kerran melkein
törmäsimme kaskelottiin. Yksi parhaista hetkistä koettiin kun kaskelotti tuli
poikasensa kanssa aivan veneen viereen. Sillä oli muhkea puolikuun muotoinen
hengitysaukko (hammasvalailla on yksi, hetulavalailla kaksi
"sierainta"), josta voimakas suihku lähtee etuviistoon - ominaisuus
josta kaskelotin parhaiten tunnistaa. Näimme valtavan pään, kun emo nousi
ylös vedestä kurkistaakseen meitä. Kaskelottien lisäksi näimme seitivalaita, noin 15-metrisiä hetulavalaita, sekä pallopäävalaita. Jokä päivä näimme delfiinejä, ja kerran keulakuohuihin
leikkimään tulleessa parvessa oli kolme aivan pientä poikasta.

Kaskelotin hengityssuihku suuntaa etuviistoon.
Tavanomaisten lintuhavaintojen -
myrskylintujen, myrskykiitäjien ja suulien - lisäksi saimme yöksi erikoisen
matkustajan, joka taisi olla eksynyt avomerelle. Lintukirjan avulla tunnistimme
ristinokkaisen siivekkään (pikku)käpylinnuksi.
Ai niin, näimme myös muutaman kilpikonnan ja yhden hain - onneksi vasta sen
jälkeen kun Jukka oli käynyt uimassa.

Ei rantaa näkyvissä ja pohjaankin matkaa
nelisen kilometriä.
On vähän haikea olo. Tämä osuus
oli neljä vuotta kestäneen matkamme viimeinen
valtameripurjehdus. Tyyni Atlantin valtameri on kelpo päätös. Leppoisa legi
jää hyvänä muistona mieleen. Vaikka Suomeen on vielä 1200 mailia,
ajatukset kulkeutuvat yhä tiheämmin kotiin. Jännittää. Kuinka sopeudumme
arkeen, kamerakännyköiden, tiukkojen aikataulujen ja veroilmoitusten
maailmaan.
Edellinen
- Seuraava
|