|
17.5.2005 Atlantti 30° 36'
N 73° 31' W
Lähdimme Palm Beachista kohti Bermudaa 13. päivä perjantaina - tuokoon se sitten onnea tai
epäonnea. Kaksi viikkoa Floridassa oli pidempi aika kuin olimme suunnitelleet
ja halusimme päästä aloittamaan Atlantin ylityksen. Tosin suuri osa aikaa oli
mennyt moottorin kimpussa.
Lämmönvaihtimen putkiston tilaaminen ei mennyt ihan nappiin. Saimme väärän
osan. Ja sitäkin odotimme ylimäärisen päivän. UPS-lähetti oli käynyt
marinan toimistossa, mutta lähtenyt pois, kun kukaan ei osannut neuvoa meidän
luoksemme. Vaikka paketissa oli veneen ja kipparin nimi ja vaikka olimme
toimistoon kertoneet odottavamme lähetystä. Seuraava ongelma oli maksu. Meille
oli sanottu että UPS-lähetyksen voi maksaa käteisellä, mutta ei, vain shekki
kävi. Marinan tyttö kohotteli neuvottomana olkapäitään, mutta onneksi
satamakapteeni suostui ehdotukseemme, että maksamme dollarit marinalle ja he
kirjoittavat shekin. (Shekillä maksaminen on Jenkeissä edelleen hyvin
yleistä.) Seuraavana päivänä meillä oli uusi putkisto kädessä. Se ei
ollut Perkinsin alkuperäinen, vaan Bowmanin ja ohuempi. Soitto liikkeeseen tuotti tulokseksi uskomattoman väitteen,
että olimme itse antaneet väärän
osanumeron. Vaihtamisen yksityiskohtiin ei keskustelussa edes päästy. Heillä
ei ollut varastossa Perkinsin putkistoa, vaan se pitäisi tilata Englannista.
Päätimme olla hukkaamatta enemmän aikaa ja energiaa osan vaihtoon, varsinkin
kun läheltä löytyi paikka, jossa pystyimme korjauttamaan vanhan! Sen kun
olisi tiennyt ennen uuden tilausta. Vanha putkisto puhdistettiin ja tinattiin
päivässä, edullisesti. Korjaamo löytyi paikallisen veneilijän opastuksella.
No se siitä, pääasia että moottori toimii taas.
Luulimme saavamme alkumatkaksi lisävauhtia Golfvirrasta, mutta lähtiessä
koillistuuli painoi meidät virran yli. Bahama Bankin kohdalla otimme vendan
pohjoiseen. Sen jälkeen meillä on ollut 0.5-1.5 solmun vastavirta. Todella
ärsyttävää. Varsinkin kun tuulet ovat olleet heikkoja, etelä-kaakkoistuulta
5-15 solmua. Bermudalla on korkeapaine, jonka vaikutuksessa olemme. Neljässä vuorokaudessa
olemme tulleet koneella auttaen 455 mailia (ka. 113
nm/vrk) ja nyt puolivälissä matkaa. Vastavirta pani tutkimaan virtakarttoja
tarkemmin. Lähtemällä idästä, Karibialta tai Bahaman itäpuolelta, olisi
saanut edullisemman kulman ja ehkä jopa myötävirtaakin.
Otimme toissapäivänä yhteyttä Atlantin kuuluisaan sääguruun Herbieen.
Hänen asemansa Southbound
II antaa taajuudella 12359 kHz venekohtaisia säätietoja Karibiaa ja
Englantia myöten koko Atlantille.
19.30-20 UTC on kutsuaika, veneet ilmoittavat nimensä ja positionsa, sen
jälkeen alkaa kahden-kolmen tunnin sessio, jonka aikana Herbie
käy läpi 20-30 venettä antaen jokaiselle yksityiskohtaiset sää- ja
virtatiedot. Hän on tehnyt tätä ainakin kymmenen vuotta, jos ei kauemminkin.
Auli muistaa Herbin ensimmäiseltä Atlantin ylitykseltään vuonna 1996.
Näillä näkymin saavumme Bermudalle (32 N 65 W) lauantaina tai sunnuntaina,
joka tapauksessa Aulin synttärit (20.5.) vietetään merellä. Kakun sijaan
toivomuksena on uunituoreita croisantteja aamiaiseksi ja pullo Alaskan
Amber-olutta lounaalle. Katsotaan kuinka kapu suoriutuu tehtävästä.
22.5.2005
St. George, Bermuda
Linnuntien 870 merimailia Palm Beachistä Bermudalle venyi sadalla maililla,
kun pohjoisen ja etelän välillä vaihteleva tuuli pani meidät kryssimään.
Olimme jo 32 leveysasteen yläpuolella kun koillistuuli painoi takaisin
etelään. Viimeisenä vuorokautena tuuli kaakosta ja jouduimme ottamaan vielä
yhden vendan Bermudan länsikulmalla ennen kuin pääsimme pitkin etelärannikkoa
St. Georgen satamaan. Loki näytti 970 mailia, aikaa oli kulunut 8 päivää ja
kaksi tuntia.
Perjantai 13. päivän lähtö osoittautui onnekkaaksi, sillä ehdimme satamaan
juuri ennen myräkkää. Yöllä satoi rankasti ja 30-40 solmun tuuli nostatti
vaahtopäitä, vaikka satama on hyvin suojainen. Veneet rekailivat ja se
aiheutti pienoista hässäkkää täpötäydellä ankkurialueella. Vahtasimme
avotilassa sadevarusteissa, kone käynnissä pahimman tuulen aikana, mutta
onneksi kukaan ei tullut päälle eikä Kristiinan ankkuri rekannut. Vaikka
ensimmäisen yön uni jäi katkonaiseksi, oli paljon mukavampaa ottaa huono ilma
vastaan satamassa kuin merellä. Aamun sarastaessa tuuli moinasi ja pääsimme
kömpimään takaisin sänkyyn. Eikä tarvinnut herätä vahtiin!
Tämän legin ehdoton kohokohta oli miekkakala. Tässä kipparin
ja kalastajan
omakohtainen kertomus:
Uistinkela vingahti aamulla tuttuun tapaansa. Vaan siimapa lähtikin kelalta
siihen malliin, että joku muu kuin tonnikala oli kyseessä. Tiukkasin vähän
kelajarrua ja rullasin äkkiä keulapurjeen sisään. Siinä vaiheessa oli jo
lähes kaikki 250 metriä siimaa ulkona. Kiristin jarrun täysille. Silloin kala
hyppäsi 3-4 kertaa korkealle ilmaan ja heitteli päätään puolelta toiselle.
Miekkakala! Monta kertaa se on ollut koukussa,
mutta joko siima tai leikari on pettänyt tai koukku oiennut.
Kala lähti sukeltamaan ja tuli samalla kohti venettä. Kelasin siimaa sisään
kunnes se meni lähes suoraan alas. Kala sukelsi 50-70 metrin syvyyteen. Sitten
se nousi taas pinnalle ja teki pari komeaa loikkaa. Puolisen tuntia tapeltuaan
se tuli noin 15 metrin päähän veneestä mutta ei tuumaakaan lähemmäs.
Vaikka kuinka yritin vetää ei kala antanut periksi eikä jarru jaksanut
pidellä kalaa. En keksinyt muuta kuin käynnistää koneen ja lähteä ajamaan.
Ajelin 3 solmua lähes tunnin ja yritin vetää kalaa aina välillä lähemmäs.
Vaan eipä onnistunut. Nostin sitten vauhdin 5 solmuun ja ajelin vajaan puoli
tuntia. Kala alkoi väsyä ja yritti uida sivulle ja alas. Hiljensin vauhdin ja
sain kelattua kalan veneen viereen. Se oli jo aivan loppu. Mietimme millä saada
fisu ylös. Meidän kalakoukku oli sille aivan liian pieni ja ohutvartinen. Auli
uitti kalan veneen viereen ja minä pujotin köyden sen pyrstön juureen. Köysi
purjeen nostimeen ja Auli kiskoi kalan ylös ja laski sen varovasti kannelle.
Taistelu kesti yli kaksi tuntia ja jos fisu olisi ollut vähääkin suurempi
olisin hävinnyt. Oli tosi upeaa saada miekkakala,
mutta ei toivottavasti toista kertaa. Se on liian hieno ja älykkään tuntuinen
kiskottavaksi koukulla ylös.
Kala oli 2,2 metriä pitkä, "miekka" eli nokan piikki puolimetrinen
ja pyrstö 56 cm leveä. Miekkakala voi
taittaa sekä vatsa- että selkäevänsä vartalon sisään. Selässä ja
vatsassa on pitkä, kapea kotelo niitä varten. Nahka on kuin lasikuitumattoa,
lähes mahdotonta leikata fileerausveitsellä. Liha on valkoista, kiinteää ja
miedon makuista.
Ja toinen kohokohta oli tietenkin Aulin syntymäpäivä. Synttärisankari
heräsi kapun puuhailuun ja kohta salongin täytti herkullinen tuoksu:
croisantteja! Auringon laskiessa nautimme pullot Alaskan pihkanväristä alea.
Alaskan Amberiä on vielä 4 pulloa jäljellä, erikoistilanteisiin.

Aulin viides syntymäpäivä matkalla, mutta ensimmäisen kerran
otettiin valokuva.
Bermudaa lähestyttäessä on
otettava yhteys VHF:llä Bermuda Harbour Radioon. Ilmeisesti
turvallisuussyistä. Saaren - tai oikeammin saarten, Bermuda koostuu 150 saaren
ryppäästä - ympärillä on vaarallisia riuttoja. Pohjoispuolella on 30 mailin
turva-alue, jonka sisälle laivat eivät saa tulla. Turvallisin
lähestymissuunta on etelä. St. Georgen sisäänajo on erittäin selkeästi
merkitty, mutta silti Harbour Radio antoi ohjeet, joillekin veneille hyvinkin
yksityiskohtaiset. Mutta kyllä täällä näkeekin kaikenlaisia kulkijoita.
Samaan aikaan meidän kanssamme saapui iso jenkkivene, joka hinasi kumivenettä!
Perämoottorikin oli paikoillaan. Vene oli ainakin 60 jalkainen, silti liian
pieni kun ei jolla mahtunut kannelle. Ankkurialueella on veneitä ympäri maailmaa: ruotsalaisia,
ranskalaisia, englantilaisia, kanadalaisia, jenkkejä, yksi norjalainen,
belgialainen, sveitsiläinen, kaksi itävaltalaista... On huippuvarusteltuja isoja
jahteja ja pieniä rannikkopursia. Erikoisin on kaksirunkoinen dzonkkitakiloitu
puuvene, jolla on kaksi mastoa rinnakkain! Se oli yksi ensimmäisiä, joka
rekasi yöllä - tuulipintaa riittää.
Bermuda Harbour Radion työskentelyä on ilo kuunnella, puhe on selkeää ja
kohteliasta. Saisivat yhden tietyn maan radistit tulla tänne oppiin. Tullaus
oli yksinkertainen ja nopea, sitten kun pääsimme kahden tunnin odottelun
jälkeen vuorollamme tullilaituriin. Virkailija täytti paperin, me
maahantulokortit, maksoimme 15 dollaria per henki ja se oli sillä selvä.
Kukaan ei tullut tarkistamaan vihanneksia tai hedelmiä, eikä meillä mitään
ollutkaan, viimeiset kaksi sipulia oli heitetty mereen.
26.5.2005 St. George, Bermuda
Päivät ovat kuluneet tavanomaisissa huoltohommissa: rikin ja ohjauksen
tarkistus, kotisivun päivitys, pyykinpesu. Tiistaina 24.5. oli Bermuda-päivä
ja kaikki paikat kiinni, joten liityimme risteilylaivojen tuomaan turistimassaan
ja kävimme St. Catherinen linnoituksessa. Turistikartasta laskien Bermudalla on
25 linnaketta. Eikä ihme, saari sijaitsee strategisella paikalla. Bermuda toimi
tukikohtana sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana.

Taustalla St. Davids saari, jonka suojaan siirryimme
kun tuuli kääntyi etelään. |

St. Georgen satama. Huviveneille ei juurikaan ole laituripaikkoja,
vaan on tyydyttävä ankkuroimaan. |
Bermudan englantilaishistoria alkoi vuonna
1609, kun Amerikkaan matkalla ollut alus, Sea Venture, haaksirikkoutui
saarille. Sea Venturen matkustajista ei tullut Bermudan ensimmäisiä vakituisia
asukkaita, sillä he rakensivat kaksi laivaa ja purjehtivat alkuperäiseen
määränpäähänsä Virginiaan. Episodi sai Englannin ottamaan saaret itselleen ja vuonna 1612 saapui laivallinen tulevia asukkaita. St. Georgen -
Pyhän Yrjön - kaupunki sai alkunsa samoin kuin ensimmäinen linnoitus. St.
Georgessa on edelleen useita 1600- ja 1700-luvun rakennuksia ja se on yhdessä
Bermudan lukuisten linnakkeiden kanssa Unescon maailmanperintökohde.
Ensimmäinen linnake valmistui 1612 eikä yhtään liian myöhään, sillä
Espanja oli lähettänyt kaksi laivaa valloittamaan Bermudaa. Englantlaiset
ampuivat kaksi laukausta, mikä sai espanjalaiset perääntymään. Onneksi
briteille, sillä ammuksia oli jäljellä enää yksi ja ruutitynnyrikin oli hötäkässä kaatunut.
Sea Venturen haaksirikko on ollut Shakespearen Myrskyn innoittajana.
Nykyään Bermudalla on noin 60.000 asukasta, joista 60 prosenttia mustia.
Bermuda on erikoinen sekoitus englantilaisuutta ja amerikkalaisuutta.
 |

Talot on rakennettu laavakivestä, rapattu
ja maalattu. Katot toimivat veden kerääjinä, sillä muuta makeanveden
lähdettä ei ole kuin sade. Katot on käsitelty valkoiseksi
kalkkikivellä.
|
Bermudashortsit ovat Bermudalla miesten asu.
Siniset polvisukat lienevät nimeltään bermudasukat.
Perjantaina tai lauantaina lähdemme kohti 1800
mailin päässä olevia Azoreita. Tarkoitus on rantautua Faialin saarelle
purjehtijoiden suosimaan Hortan satamaan. Aikaa kuluu noin 16-18 päivää. Jos
kotisivun päivitystä ei sinä aikana kuulu, syy on oikkuilevien
tietoliikenneyhteyksien (satelliittipuhelimella ei aina saa yhteyttä Kaapelin
serveriin).
Edellinen
- Seuraava
|