Etusivu  -  Lokikirja  -  Uusin  -  Reitti  -  Log in English

Edellinen  -  Seuraava

Labrador ja Newfoundland 14.8.-24.8.2001

15.8.  22.8. 

15.8.2001 Labrador, Kanada
Viikon intensiivisen sääkarttojen tutkimisen jälkeen pääsimme lähtemään Grönlannin Julianehåbista aikaisin perjantaiaamuna 9. elokuuta. Vihdoin SSB:n isobaarikartat kertoivat, että matalapaineiden ketjussa oli aukko. Olimme ilmeisesti oppineet tulkitsemaan karttoja oikein, sillä vajaa 600 mailin matka Labradorin meren yli sujui erittäin leppoisasti ilman kovia tuulia. Vältimme myös täyden vastaisen, vaikka viimeinen vuorokausi meni tiukassa kryssissä. Näimme paljon delfiinejä, joista yhden lauman olimme tunnistavinamme "white-beaked" delfiineiksi, toiselta nimeltään "jumper", mikä sopi hyvin näihin korkealle ilmaan hyppiviin yksilöihin.
Tiistaina, 14. elokuuta ajoimme jäättömälle Labradorin rannikolle ja sisään Sloop Harbouriin, hylätyn kalatehtaan lahteen. Paikalle oli 1980-luvulla rakennettu valtion tuella kalastuskeskus laitureineen ja asuntoineen. "Regional expanding project" kertoi repaleinen taulu talon seinässä. Alueellinen laajentuminen oli tyssännyt kalan loppumiseen 1990-luvun alussa ja nyt koko paikka ammotti tyhjänä odottamassa lopullista rapistumista.
Massiiviseen laituriin oli kiinnittynyt 44-jalkainen amerikkalainen teräsvene, Tamara, tulossa Pohjois-Labradorista. He kertoivat parinkymmenen mailin päässä olevasta hylätystä valasasemasta, josta voisi ehkä löytää valaan hampaita. Siispä otimme suihkun, söimme ja jatkoimme matkaa.
Saavuimme Hawke-saaren lahteen vasta iltahämärässä. Valastehtaasta ei ollut jäljellä kuin kasa valtavia ruostuneita säiliöitä. Tutkimme niitä seuraavana päivänä auringon paisteessa verenhimoisten mäkäräisten pörrätessä ympärillä. Paikka oli palanut (tai poltettu) 1950-luvulla. Tutkailimme toiveikkaina valaan luita, mutta kaikki oli mädäntynyttä, palanutta tai ruosteessa. Surkea paikka. Ainoa kiinnostava löydös oli karhun paskaläjä, mikä sai mielikuvituksen liikkeelle. Ylhäältä rinteeltä löysimme myös karhun jälkiä. Sekä kypsiä lakkoja! Hikoilimme ja ihmettelimme 20 asteen lämpöä. Hyttysverkkohatuista huolimatta palasimme veneelle niska ja korvantaukset paukamia täynnä. Tuntui olevan aika jatkaa taas matkaa. Kohteena 40 mailin päässä oleva Battle Harbour, jossa Merivuokko kävi Atlantin purjehduksellaan vuonna 1982.


Labradorin maisemia on pakko ihailla verkon takaa.

22.8.2001 Newfoundland, Kanada
Vietimme museoalueeksi kunnostetussa Battle Harbourissa, entisessä kalastusyhdyskunnassa, kaksi yötä. Tullasimme sisään puhelimitse, saman kaupan takahuoneesta, josta Duncker soitti kotiin Kaarelaan vuonna 1982. Monen yrityksen jälkeen sain rätisevän ja humisevan yhteyden tulliviranomaiseen, jonka äänen juuri ja juuri kuulin. Neljän suomalaisen suku- ja etunimen tavaaminen vinkuvaan luuriin sai kielen solmuun ja epäilin koko systeemiä, mutta tuloksena oli kuin olikin pätevä sisäänkirjoitus. Loistavaa palvelua! Lähin tullaussatama olisi ollut 250 mailin päässä.
Juha sai liftin Battle Harbourista suoraan Halifaxiin ja jätti aluksen aikaisin lauantaiaamuna 18.8. Me jatkoimme auringonpaisteessa Belle Straitin yli Newfoundlandin saarelle L'Anse aux Meadowsiin, muinaiseen viikinkikylään, johon Leif Eriksson miehistöineen purjehti Grönlannista 1000 vuotta sitten. He rakensivat yhteensä kahdeksan rakennusta, joista kolmessa isossa turpeella eristetyssä talossa asuttiin. Tästä tukikohdasta käsin viikingit tekivät tutkimusretkiä pitkin St. Lawrence jokea sisämaahan ja alas rannikkoa etelään. Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde ja Amerikan mantereella ainoa todistetusti viikinkien rakentama asujaimisto.


L'Anse aux Meadowsiin on rakennettu viikinkiasumusten kopioita. 
Turve toimi eristeenä, savu päästettiin ulos kattoluukuista. 
Ikkunoita ei ollut. Yhdessä talossa asui noin 30 henkeä ja
 vain korkea-arvoisimmilla (esim. navigaattori) oli oma huone.

Kulttuuriannin jälkeen suuntasimme taas merelle kohti Newfoundlandin eteläkärjessä sijaitsevaa 30.000 asukkaan Corner Brookea.  Meillä oli koko 240 mailin matkan navakka myötätuuli. Ensimmäisen vuorokauden aikana matka taittui 170 mailia!
Corner Brookessa saimme kokea kuuluisaa newfoundlandilaista vieraanvaraisuutta. Kaupungissa ei ole pienvenesatamaa, mutta jonkin matkaa keskustasta on Bay of Islands Yacht Club, jonka laituriin kiinnityimme. Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Saimme yhden ylhäällä olevan veneen paikan ja meille järjestettiin kaikki mukavuudet: sähkö, vesi, suihku ja pesukone. Tankkiauto tilattiin paikalle seuraavaksi päiväksi. Yksi pursiseuralaisista lähti kuskaamaan meidät autolla kaupunkiin ruokaostoksille. Tuli ihan Sindbad mieleen... Täällä on monia itserakennettuja veneitä ja ihmiset viihtyvät rannassa. Puinen pursiseuran talokin terasseineen muistuttaa hieman Sindbadin rakennusta.
Ja mikä parasta: olemme vihdoin sammuttaneet kaminan! Se on palanut yhtäjaksoisesti puoli vuotta, mutta nyt olemme tulleet kesään.
Vaikka Corner Brook on vain pikkukaupunki, on se kuitenkin ensimmäinen kaupunki sitten Reykjavikin. Oli mahtavaa päästä isoon ruokakauppaan, jossa oli tuoreita vihanneksia ja hedelmiä! Ostimme tomaatteja, salaattia, kukkakaalia, parsakaalia, omenoita, persikoita, banaaneja. Kyllähän Grönlannistakin löytyi mm. kukkakaalia, mutta se maksoi 35 mk kappale. Omenoita olimme myös ostaneet Grönlannissa, 4 mk kappale. Purkkilihan jälkeen tuore liha maistui ja se on suhteellisen halpaa Kanadassa. Ostimme myös tuoreita kampasimpukoita - herkullista valkosipulivoissa haudutettuna. Oluttölkistä saa täällä pulittaa 7,50 mk, mikä on kuitenkin 10 mk vähemmän kuin Grönlannissa.

Newfoundlandilaiset ovat paitsi avuliaita ja ystävällisiä, myös aika omaperäistä porukkaa. Aikaero on tasatunnin sijaan puoli tuntia. Tätä kirjoittaessa kello on Newfoundlandissa ja Labradorissa 9.15, muualla mantereella 9.45.

Newfoundlandilaisten vieraanvaraisuutta tuli kehuttua jo aiemmin, mutta ystävällinen kohtelu ei jäänyt pursiseuran ihmisiin Corner Brookessa. Poikkesimme paikallista käsityötä myyvään kauppaan ja tutustuimme Frankiin. Kauppa oli tupaten täynnä mitä kummallisimpia esineitä: villasukkia, puukulhoja, kirjoja, maalauksia, keramiikkaa, hilloa, suklaata, postikortteja, kasetteja, tekstiilitöitä, sydvestejä...  Meidän huomiomme kiiinnitti valaan luista kaiverretut pienoispatsaat ja kun kysyimme Frankilta kaivertamattomia luita, saimme kutsun hänen kotiinsa, jossa hän asui vanhempiensa ja kolmen koiran kanssa. Frankin eläkkeellä oleva isä oli keräillyt luita - ja kaikkea mahdollista muutakin. Paikka oli kuin kirpputori. Puussa riippui vanhoja puisia verkon kohoja. Puutarhassa oli pari messinkistä sängynpäätyä. Valaan kylkiluita lojui pitkin ruohikkoa, mutta sopivamman kokoisia olivat katolta löytyneet pienen valaan tai delfiinin nikamat. Saimme yhden muistoksi. Koirat yrittivät kaikkensa saadakseen myös omansa ennen kuin Frank heitti ne takaisin talon katolle.


"Crafts, art, antiques, flotsam, jetsam" lukee Frankin kaupan ovella. Ikkunassa oli lappu:
WANTED GOOD WOMAN 
Must be able to clean, cook, sew, dig worms and clean fish. Must have boat and motor. 
Please send picture of boat and motor.


Koirat ovat myös kiinnostuneita valaan nikamista - eri syistä kuin me.  Musta Newfoundlandinkoira on hyvä uimaan, koska sillä on ihopoimut varpaiden välissä.

Edellinen  -  Seuraava