Etusivu  -  Lokikirja  -  Uusin  -  Reitti  -  Log in English

Edellinen  -  Seuraava

Tonga: Nukualofa 13.-26.10.2002

merkinnät: 13.10.   20.10.  26.10. 

13.10.2002 Nukualofa, Tonga
Kokonainen viikko vierähti Nomukalla ennen kuin lähdimme seilaamaan viimeisen Tongan legimme, 60 mailia Nukualofaan. Sää pidätteli meitä, mutta lopulta nostimme ankkurin, vaikka tuuli oli edelleen vastainen. Olimme saaneet neljä päivää aikaisemmin seuraa alaskalaisista Andysta ja Lisasta (s/y Indy), joten aika kului rattoisasti, mutta siitä huolimatta pieni levottomuus kalvoi. Ihmismieli on outo, vaikka meillä oli hyvää aikaa, olimme kärsimättömiä ja halusimme eteenpäin - hyvin tietäen että merellä sää määrää, ei ennakolta tehty suunnitelma. Kärsimättömyys toi meille märän ja keikkuvan 60 mailia, tuuli oli melkein vastainen ja erittäin puuskainen puhaltaen 25-35 solmua. Vaikka aallonkorkeus ei ollut iso, huuhtelivat aallot kantta ja ryöpsähtivät vähän väliä avotilaan. Kyseessä oli lyhyt matka, joten tulimme 6-7 solmua moottorikryssiä. Emme halunneet viipyä keikutuksessa yhtään kauempaa kuin oli pakko. Auli makoili merisairaana sisällä, Hanski otti suolakylpyjä ulkona. Keli oli hyvä muistutus millaista purjehdus pääasiassa on, se on päässyt Tyynen kesälomasäissä unohtumaan.
Loppumatkasta saimme 7 kiloisen tonnikalan ja sataman suulla näimme ryhävalaan hyppyjä sekä ison kilpikonnan. Se oli yhtä kuuro kuin Galápagoksen kaverit, veneen ollessa vierellä se vasta havahtui ja lähti räpiköimään pakoon. Tongalaiset syövät kilpikonnia, joten niiden onkin syytä paeta.
Nukualofan satamassa tuuli edelleen kovaa ja Kristiina oli saatava sivutuulessa paikoilleen: keula ankkuriin ja perä köysillä 10 metrin päähän maihin. Siinä olikin tekemistä, varsinkin kun Kristiinassa riittää tuulipintaa. Onneksi yksi purjehtija tuli jollalla auttamaan, vei köydet maihin ja työnsi sivusta kun vekslasimme venettä paikoilleen. Meillä oli antaa maistuva vaivanpalkka, puolikas tonnikalaa. Pari tuntia vierähti ennen kuin meillä oli toinenkin keula-ankkuri alhaalla ja kaikki kunnossa. Päivä oli alkanut klo 03 aamulla, joten kala-aterian jälkeen olimme unten mailla jo seitsemältä. Vihdoinkin keulapiikin pehmeällä Bodyform-vuoteella viikon salonki&pistopunkka evakon jälkeen (Nomukalla tuuli keikutti keulaa niin paljon ettei siellä voinut nukkua).
Sunnuntaina tuuli tietenkin kääntyi itään ja heikkeni. Iltapäivällä Indy saapui miellyttävän purjehduksen jälkeen. Kärsimättömyys panee kärsimään!
Valmistaudumme Nukualofassa tällä erää viimeistä Tyynenmeren purjehdusta varten. Uuteen Seelantiin on matkaa noin 1000 mailia ja odotettavissa voi olla mitä tahansa, myrskystä pläkään, vastaisesta myötätuuleen.

20.10.2002, Nukualofa, Tonga
Tonga ei pahemmin satsaa pääkaupungin vierasvenesataman palveluihin huolimatta sadoista vierailevista veneistä. Samassa paikassa toimii konttisatama, kalasatama, lauttasatama ja telakka. Meteli ja vilske on aikamoinen. Nyt on kurpitsasesonki, laivat hakevat "kuninkaallista kurpitsaa" (muuttuneeko vaunuiksi keskiyöllä?), kertoi eläkkeellä oleva irlantilainen luotsi. Konttisatamassa ei ole nostureita, vaan lastaus tapahtuu laivojen omilla lastipuomeilla. Telakalta kuuluu jatkuva kalke kun ruostetta hakataan pois - hiekkapuhallus ei ole käytössä.
Palvelut huviveneille ovat olemattomat, ainoastaan liruva, kylmä vesinoro likaisessa kaakelikopissa, siis suihku. Talon toisessa päässä on rivi altaita ja hanat. Siellä voi pestä pyykkiä, mutta vain yhteen vesipisteeseen kerrallaan riittää vettä. Useat veneet ottavat täältä veden säiliöihinsä, koska muuta tankkauspistettä huviveneille ei ole. 25 litran kanisteri täyttyy noin 15 minuutissa...
Ympäristö on epäsiisti, roskaa ja hylättyjä jääkaappeja lojuu maassa. Rotat juoksentelevat aallonmurtajalla. Jotkut veneet käyttävät rottasuojuksia köysissä. Suurin osa veneistä on ankkurissa aallonmurtajan ulkopuolella, vaikka vapaita paikkoja on sataman sisälläkin. Viime päivien kuluessa veneitä on tullut useita lisää, ulkona ankkurissa on nyt noin 15, satamassa seitsemän.


Nukualofan vierasvenesatamassa kiinnitytään pitkillä köysillä
allonmurtajaan, toinen pää ankkuriin. MH-Metallin erinomaiset
 70 metrin liinarullat herättivät taas kerran kiinnostusta. 

Tongan noin 20.000 asukkaan pääkaupunki on kuin kylä tai pieni maalaiskaupunki: pari kauppakorttelia jonka ympärille levittyy omakotiasutus. Kaiken keskus on kauppahalli ja sen vihannestori. Kaupungissa on yksi länsimaalaistyyppinen kahvila, jossa on runsas valikoima maukasta syötävää ja juotavaa - nelinkertaisin hinnoin. Istuimme siellä maanantaina lukemassa postiamme kun yhtäkkiä siisti ympäristö espressoa ja jääteetä nautiskelevine ihmisineen tuntui täysin epätodelliselta. Päässä vilisivät saaristokylien räkänokkaiset ja likaiset lapset, aaltopellistä kyhätyt asumukset ja aidat, pihoilla tonkivat siat, puiset yksirunkoiset kanootit sekä nuhruiset ihmiset. Tongan elinolojen valtavat erot konkretisoituivat kahvikupin ääressä, meille aivan tavanomaisessa kahvilassa.


Tongan pääkaupungin katuelämää


On aina iloinen  yllätys kun Suomesta lähetetty 
posti löytyy sieltä mistä pitääkin

Nukualofasta löytyi vihdoin nettiyhteys, saarilla sitä ei ole. Suureksi yllätykseksi yhteys oli todella nopea, paras mitä olimme Tyynellä käyttäneet. Olimme olleet uutispimennossa kaksi kuukautta ja päivittäneet kotisivua satelliittipuhelimella, mikä on tyyristä puuhaa. Oli helpotus päästä vihdoin nettiin, vaikka pommiuutiset Suomesta järkyttivät.
Tongan valtiolla on viestintämonopoli, internet-yhtiöitä on vain yksi. Myös satelliittibisnes kiinnostaa kuninkaallisia, prinsessa Pilolevu pani alulle TongaSat:in, joka nykyään tuottaa niin hyvin, että sen kerrotaan tehneen prinsessasta multimiljönäärin.  Kuningasta emme ole nähneet, mutta kävimme katsomassa kuninkaallista asumusta. Se on kuin Hangon kasino, vai mitä?


Kuninkaan linna

Sunnuntaina kävelimme kirkkoon toivoen näkevämme kuninkaan, mutta ainoastaan yksi prinsessa istui kuninkaallisessa aitiossa. Pukeutumissääntöjä on noudatettava varsinkin kirkossa. Miehillä on oltava joko tongalaiseen tapaan hame ja taovala tai suorat housut ja kauluspaita. Naisilla on oltava yli polvien ulottuva hame ja olkapäät peittävä pusero. Kaikilla paikallisislla naisilla oli puvun päällä joko taovala tai kiekie, koristeellinen vyö. Hanski laittoi pitkästä aikaa purjehduskengät jalkaansa puhdistettuaan ne ensin paksusta homeesta. Ne alkoivat hiertää jo ennen kuin olimme päässeet satama-alueelta ulos, loppumatkasta hän käveli paljain jaloin. Minun paremmat sandaalini tekivät saman, rakko varpaassa. Kirkkoon oli 40 minuutin kävelymatka eikä taksia sunnuntaina saa, koska työnteko on kielletty. Minulla on yksi mekko, hihaton ja lyhyt. Mistä siis kirkkovaate? Laitoin pyhäshortsit jalkaan ja kirkkomaalla kiedoin joskus Thaimaasta ostetun kirjavan kankaan nilkkapituiseksi hameeksi vyötärölle. Samoin näyttivät paikalliset pojatkin pukeutuvan taovalaansa vasta kirkon pihassa.
Palvelukseen kuului paljon laulua ja veisaamista. Joskus kirkkokuoro puhallinsoittimien säestämänä yksin, joskus koko seurakunta. Nuori tyttö lausui jokaisen virsisäkeistön sanat mikrofoniin ja sen jälkeen ne laulettiin. Pappi puhui osan englanniksi, aiheena Balilla tapahtunut pommiräjähdys, joka surmasi 119 australialaista. Hän esitti surunvalittelut Australian suurlähettiläälle sekä muille Tongalla työskenteleville australialaisille.
Kirkonmenojen jälkeen pihamaalla olisi ollut mielenkiintoista kuvattavaa, ihmiset parhaimmissaan, mutta digikamerasta loppuivat patterit ja varapatterit osoittautuivat lataamattomiksi. Saimme ainoastaan yhden kuvan pojista:


Hame ja taovala eli pandanuspuun lehdistä kudottu vaate ovat 
miesten virallinen asu, sama kuin puku ja kravatti länsimaissa.

26.10.2002 Nukualofa, Tonga
Olemme nyt valmiit suuntaamaan merelle; myrskyfokka on kannella, kamina asennettu paikoilleen ja lämpimät vaatteet kaivettu esiin. Perjantaina onnistuimme monen päivän yrityksen jälkeen ostamaan dieselin verovapaana (0.35 euroa litra). Vieläkään emme oikein käsitä miten se onnistui, koska lain mukaan huvialuksen on oltava yli 30 tonnia saadakseen verovapaata polttoainetta. Mutta välikäsien kautta saimme kuin saimmekin tullin leiman paperiin, vaikka siinä oli oikea painomme, 11 tonnia. Sama oli onnistunut pari päivää aikaisemmin ruotsalaisveneeltä. Samaan menoon maksoimme satamamaksun (20 pangaa eli 10 euroa), kirjauduimme ulos ja siirryimme aallonmurtajan ulkopuolelle ankkuriin. Kaikkeen tähän kului koko päivä. Satamakonttori ja tulli sijaitsevat satamassa, mutta passit oli käytävä leimauttamassa kaupungissa. Polttoaine saapui tunnin myöhässä. Hanskin tankatessa Auli ehti juuri tullikonttoriin ennen sulkemisaikaa. Seuraava uloskirjoituspäivä olisi ollut maanantai.
Sää pidättelee lähtöä, tällä kertaa tyven. Näköetäisyydellä olevan saaren rannassa on tällä hetkellä 15 venettä, joista suurin osa on tehnyt saman kuin me, kirjoittautunut ulos, mutta jäänyt odottamaan parempaa säätä. VHF-liikenne on muuttunut salaperäiseksi, jotkut uloskirjoittautuneet eivät halua radioliikenteen paljastavan että he ovat vielä paikalla ja käyttävät koodinimiä kuten Big-R ja Big-D.
Kiireisen päivämme päätti maistuva illallinen Indyssa, tortillarullia täytettynä alaskalaisella kauriinlihalla, jonka Andy on itse metsästänyt, nylkenyt, paloitellut ja vielä säilönyt. Hyvää!
Sääkartan mukaan pääsemme sunnuntaina tai viimeistään maanantaina lähtemään. Suuntaamme 250 mailin päässä olevalle Minerva-riutalle, jossa voi ankkuroitua, vaikka paikka on pelkkä veden rajassa oleva pyöreä riutta. Toivottavasti sää sallii pysähtymisen tässä mielenkiintoisessa paikassa keskellä avomerta.

Edellinen  -  Seuraava