Etusivu - Lokikirja - Uusin - Reitti - Log in English
Tonga: Nukualofa 13.-26.10.2002
merkinnät: 13.10. 20.10. 26.10.
13.10.2002 Nukualofa, Tonga
Kokonainen viikko vierähti Nomukalla ennen kuin lähdimme seilaamaan
viimeisen Tongan legimme, 60 mailia Nukualofaan. Sää pidätteli meitä, mutta
lopulta nostimme ankkurin, vaikka tuuli oli edelleen vastainen. Olimme saaneet
neljä päivää aikaisemmin seuraa alaskalaisista Andysta ja Lisasta (s/y
Indy), joten aika kului rattoisasti, mutta siitä huolimatta pieni levottomuus
kalvoi. Ihmismieli on outo, vaikka meillä oli hyvää aikaa, olimme kärsimättömiä
ja halusimme eteenpäin - hyvin tietäen että merellä sää määrää, ei
ennakolta tehty suunnitelma. Kärsimättömyys toi meille märän ja keikkuvan
60 mailia, tuuli oli melkein vastainen ja erittäin puuskainen puhaltaen 25-35
solmua. Vaikka aallonkorkeus ei ollut iso, huuhtelivat aallot kantta ja ryöpsähtivät
vähän väliä avotilaan. Kyseessä oli lyhyt matka, joten tulimme 6-7 solmua
moottorikryssiä. Emme halunneet viipyä keikutuksessa yhtään kauempaa kuin
oli pakko. Auli makoili merisairaana sisällä, Hanski otti suolakylpyjä
ulkona. Keli oli hyvä muistutus millaista purjehdus pääasiassa on, se on päässyt
Tyynen kesälomasäissä unohtumaan.
Loppumatkasta saimme 7 kiloisen tonnikalan ja sataman suulla näimme ryhävalaan
hyppyjä sekä ison kilpikonnan. Se oli yhtä kuuro kuin Galápagoksen kaverit,
veneen ollessa vierellä se vasta havahtui ja lähti räpiköimään pakoon.
Tongalaiset syövät kilpikonnia, joten niiden onkin syytä paeta.
Nukualofan satamassa tuuli edelleen kovaa ja Kristiina oli saatava sivutuulessa
paikoilleen: keula ankkuriin ja perä köysillä 10 metrin päähän maihin.
Siinä olikin tekemistä, varsinkin kun Kristiinassa riittää tuulipintaa.
Onneksi yksi purjehtija tuli jollalla auttamaan, vei köydet maihin ja työnsi
sivusta kun vekslasimme venettä paikoilleen. Meillä oli antaa maistuva
vaivanpalkka, puolikas tonnikalaa. Pari tuntia vierähti ennen kuin meillä oli
toinenkin keula-ankkuri alhaalla ja kaikki kunnossa. Päivä oli alkanut klo 03
aamulla, joten kala-aterian jälkeen olimme unten mailla jo seitsemältä.
Vihdoinkin keulapiikin pehmeällä Bodyform-vuoteella viikon
salonki&pistopunkka evakon jälkeen (Nomukalla tuuli keikutti keulaa niin
paljon ettei siellä voinut nukkua).
Sunnuntaina tuuli tietenkin kääntyi itään ja heikkeni. Iltapäivällä Indy
saapui miellyttävän purjehduksen jälkeen. Kärsimättömyys panee kärsimään!
Valmistaudumme Nukualofassa tällä erää viimeistä Tyynenmeren purjehdusta
varten. Uuteen Seelantiin on matkaa noin 1000 mailia ja odotettavissa voi olla
mitä tahansa, myrskystä pläkään, vastaisesta myötätuuleen.
20.10.2002, Nukualofa, Tonga
Tonga ei pahemmin satsaa pääkaupungin vierasvenesataman palveluihin
huolimatta sadoista vierailevista veneistä. Samassa paikassa toimii
konttisatama, kalasatama, lauttasatama ja telakka. Meteli ja vilske on
aikamoinen. Nyt on kurpitsasesonki, laivat hakevat "kuninkaallista
kurpitsaa" (muuttuneeko vaunuiksi keskiyöllä?), kertoi eläkkeellä oleva
irlantilainen luotsi. Konttisatamassa ei ole nostureita, vaan lastaus tapahtuu
laivojen omilla lastipuomeilla. Telakalta kuuluu jatkuva kalke kun ruostetta
hakataan pois - hiekkapuhallus ei ole käytössä.
Palvelut huviveneille ovat olemattomat, ainoastaan liruva, kylmä vesinoro
likaisessa kaakelikopissa, siis suihku. Talon toisessa päässä on rivi altaita
ja hanat. Siellä voi pestä pyykkiä, mutta vain yhteen vesipisteeseen
kerrallaan riittää vettä. Useat veneet ottavat täältä veden säiliöihinsä,
koska muuta tankkauspistettä huviveneille ei ole. 25 litran kanisteri täyttyy
noin 15 minuutissa...
Ympäristö on epäsiisti, roskaa ja hylättyjä jääkaappeja lojuu maassa.
Rotat juoksentelevat aallonmurtajalla. Jotkut veneet käyttävät rottasuojuksia
köysissä. Suurin osa veneistä on ankkurissa aallonmurtajan ulkopuolella,
vaikka vapaita paikkoja on sataman sisälläkin. Viime päivien kuluessa
veneitä on tullut useita lisää, ulkona ankkurissa on nyt noin 15, satamassa
seitsemän.

Nukualofan vierasvenesatamassa kiinnitytään
pitkillä köysillä
allonmurtajaan, toinen pää ankkuriin. MH-Metallin erinomaiset
70 metrin liinarullat herättivät taas kerran kiinnostusta.
Tongan noin 20.000 asukkaan pääkaupunki on kuin kylä tai pieni maalaiskaupunki: pari kauppakorttelia jonka ympärille levittyy omakotiasutus. Kaiken keskus on kauppahalli ja sen vihannestori. Kaupungissa on yksi länsimaalaistyyppinen kahvila, jossa on runsas valikoima maukasta syötävää ja juotavaa - nelinkertaisin hinnoin. Istuimme siellä maanantaina lukemassa postiamme kun yhtäkkiä siisti ympäristö espressoa ja jääteetä nautiskelevine ihmisineen tuntui täysin epätodelliselta. Päässä vilisivät saaristokylien räkänokkaiset ja likaiset lapset, aaltopellistä kyhätyt asumukset ja aidat, pihoilla tonkivat siat, puiset yksirunkoiset kanootit sekä nuhruiset ihmiset. Tongan elinolojen valtavat erot konkretisoituivat kahvikupin ääressä, meille aivan tavanomaisessa kahvilassa.
|
|
|
Nukualofasta löytyi vihdoin
nettiyhteys, saarilla sitä ei ole. Suureksi yllätykseksi yhteys oli todella
nopea, paras mitä olimme Tyynellä käyttäneet. Olimme olleet uutispimennossa
kaksi kuukautta ja päivittäneet kotisivua satelliittipuhelimella, mikä on
tyyristä puuhaa. Oli helpotus päästä vihdoin nettiin, vaikka pommiuutiset
Suomesta järkyttivät.
Tongan valtiolla on viestintämonopoli, internet-yhtiöitä on vain yksi. Myös
satelliittibisnes kiinnostaa kuninkaallisia, prinsessa Pilolevu
pani alulle TongaSat:in, joka nykyään tuottaa niin hyvin, että sen
kerrotaan tehneen prinsessasta multimiljönäärin. Kuningasta emme ole nähneet,
mutta kävimme katsomassa kuninkaallista asumusta. Se on kuin Hangon kasino, vai
mitä?

Kuninkaan linna
Sunnuntaina kävelimme
kirkkoon toivoen näkevämme kuninkaan, mutta ainoastaan yksi prinsessa istui
kuninkaallisessa aitiossa. Pukeutumissääntöjä on noudatettava varsinkin
kirkossa. Miehillä on oltava joko tongalaiseen tapaan hame ja taovala
tai suorat housut ja kauluspaita. Naisilla on oltava yli polvien ulottuva hame
ja olkapäät peittävä pusero. Kaikilla paikallisislla naisilla oli puvun päällä
joko taovala tai kiekie, koristeellinen vyö. Hanski laittoi pitkästä
aikaa purjehduskengät jalkaansa puhdistettuaan ne ensin paksusta homeesta. Ne
alkoivat hiertää jo ennen kuin olimme päässeet satama-alueelta ulos,
loppumatkasta hän käveli paljain jaloin. Minun paremmat sandaalini tekivät
saman, rakko varpaassa. Kirkkoon oli 40 minuutin kävelymatka eikä taksia
sunnuntaina saa, koska työnteko on kielletty. Minulla on yksi mekko, hihaton ja
lyhyt. Mistä siis kirkkovaate? Laitoin pyhäshortsit jalkaan ja kirkkomaalla
kiedoin joskus Thaimaasta ostetun kirjavan kankaan nilkkapituiseksi hameeksi vyötärölle.
Samoin näyttivät paikalliset pojatkin pukeutuvan taovalaansa vasta kirkon
pihassa.
Palvelukseen kuului paljon laulua ja veisaamista. Joskus kirkkokuoro
puhallinsoittimien säestämänä yksin, joskus koko seurakunta. Nuori tyttö
lausui jokaisen virsisäkeistön sanat mikrofoniin ja sen jälkeen ne
laulettiin. Pappi puhui osan englanniksi, aiheena Balilla tapahtunut pommiräjähdys,
joka surmasi 119 australialaista. Hän esitti surunvalittelut Australian suurlähettiläälle
sekä muille Tongalla työskenteleville australialaisille.
Kirkonmenojen jälkeen pihamaalla olisi ollut mielenkiintoista kuvattavaa,
ihmiset parhaimmissaan, mutta digikamerasta loppuivat patterit ja varapatterit
osoittautuivat lataamattomiksi. Saimme ainoastaan yhden kuvan pojista:

Hame ja taovala eli pandanuspuun lehdistä
kudottu vaate ovat
miesten virallinen asu, sama kuin puku ja kravatti länsimaissa.
26.10.2002
Nukualofa, Tonga
Olemme nyt valmiit suuntaamaan merelle; myrskyfokka on kannella, kamina
asennettu paikoilleen ja lämpimät vaatteet kaivettu esiin. Perjantaina
onnistuimme monen päivän yrityksen jälkeen ostamaan dieselin verovapaana
(0.35 euroa litra). Vieläkään emme oikein käsitä miten se onnistui, koska
lain mukaan huvialuksen on oltava yli 30 tonnia saadakseen verovapaata
polttoainetta. Mutta välikäsien kautta saimme kuin saimmekin tullin leiman
paperiin, vaikka siinä oli oikea painomme, 11 tonnia. Sama oli onnistunut pari
päivää aikaisemmin ruotsalaisveneeltä. Samaan menoon maksoimme satamamaksun
(20 pangaa eli 10 euroa), kirjauduimme ulos ja siirryimme aallonmurtajan
ulkopuolelle ankkuriin. Kaikkeen tähän kului koko päivä. Satamakonttori ja
tulli sijaitsevat satamassa, mutta passit oli käytävä leimauttamassa
kaupungissa. Polttoaine saapui tunnin myöhässä. Hanskin tankatessa Auli ehti
juuri tullikonttoriin ennen sulkemisaikaa. Seuraava uloskirjoituspäivä olisi
ollut maanantai.
Sää pidättelee lähtöä, tällä kertaa tyven. Näköetäisyydellä olevan
saaren rannassa on tällä hetkellä 15 venettä, joista suurin osa on tehnyt
saman kuin me, kirjoittautunut ulos, mutta jäänyt odottamaan parempaa säätä.
VHF-liikenne on muuttunut salaperäiseksi, jotkut uloskirjoittautuneet eivät
halua radioliikenteen paljastavan että he ovat vielä paikalla ja käyttävät
koodinimiä kuten Big-R ja Big-D.
Kiireisen päivämme päätti maistuva illallinen Indyssa,
tortillarullia täytettynä alaskalaisella kauriinlihalla, jonka Andy on itse
metsästänyt, nylkenyt, paloitellut ja vielä säilönyt. Hyvää!
Sääkartan mukaan pääsemme sunnuntaina tai viimeistään maanantaina lähtemään.
Suuntaamme 250 mailin päässä olevalle Minerva-riutalle, jossa
voi ankkuroitua, vaikka paikka on pelkkä veden rajassa oleva pyöreä riutta.
Toivottavasti sää sallii pysähtymisen tässä mielenkiintoisessa paikassa
keskellä avomerta.